Kaksplus.fi

MITEN KESYTETÄÄN UHMALAISTA?

tiistai 18. heinäkuuta 2017


Mikä on uhma? Miksi sellainen on edes keksitty? Kenellä on pahin uhma, onko se lapsi vai onko se kenties se äiti?

Se tulee valitettavasti eteen kaikille jotka omistavat uhmaikäisen, toisille se tulee iisinä ja toisille se iskee kuin monsteri tulisi taloon. Nukkumaanmeno  on yhtä tuskaa, yrität nätisti keskustella että pitää pestä hampaat ettei tule hammaspeikkoja, laittaa yöpuvun päälle ja siirtyä nukkumaan. Unelma tilanne, jos se menisikin noin. Toistat asiat 4 kertaa ja mitään muutosta ei tapahtunut, päinvastoin lapsi innostuu ja juoksee ympäri kotia, huokaiset erittäin syvään henkeen. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, kumman niistä valitset? 

Vaihtoehto 1. 

Otat lapsesi kiinni, otat häntä kädestä kiinni ja yrität neuvotella nukkumaan menosta. Ei auta vieläkään. Kun alkaa pikkuhiljaa kasvamaan harmaita hiuksia, poistut huoneesta ja lasket mielessäsi kymmeneen ja palaat jälleen takaisin rauhallisena ja jatkat neuvotteluita tovin. Ehkä muutaman kymmenen minuutin päästä neuvottelu tuottaa tulosta, yrität lahjoa ja kertoa kaikkia mukavia asioita.


Vaihtoehto 2.

Äiti hyppää lapsen uhma saappaisiin, huudetaan kilpaa, paiskotaan yhdessä tavaroita ja äiti samalla  yrittää komentaa lyhyesti mutta mikään ei auta. Isähahmo katsoo sivusta ja pohtii että mitä nyt oikeasti tapahtuu kun talossa asustaa kaksi uhmaikäistä, äiti ja lapsi. Mikään ei tuota tulosta, ollaan samassa lähtötilanteessa ja kaikilla on paska fiilis.

Ei silti tämä lapsi rikkikään mene kun koittaa kasvattaa ja pitää kiinni rajoista vaikka välillä hiuksissa alkaa näkymään harmaantumista ja päässäkin alkaa teepannu pihisemään. Joskus myös kaikki tuntuu niin turhalta, ihan sama mitä sanot ja milloin sanot niin kaikki on vain "EI", paitsi voit tähän heittää kysymyksen " haluatko karkkia?" silloin on varmasti vastaus "KYLLÄ".
Vai kenties pitäisikö tässä asiassa mennä lapsen ehdoilla, jos lapsi ei haluakaan lähteä mihinkään niin sitten ei lähdetä?

Pitää todeta vain että onneksi tämäkin on vain yksi vaihe josta selvitään. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa kaikki periksi mutta ei sitä vain voi. Ehkä tämä kausi myös kasvattaa vanhempia vaikkei sitä nyt osaakaan ajatella.


Miten selviät lapsesi uhmasta?
Alenetko itsekin uhmalaisen tasolle?

NALKUTTAVA VAIMO JA MOTKOTTAVA MIES

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017


Taas ne pyykit lojuu olohuoneen lattialla, tiskit on tietokonepöydällä, sänkykin on petaamatta ja kehtasikin vielä syödä minun vanukkaat jääkaapista. Joka päivä olisi niin paljon valitettavaa ja motkotettavaa, varmasti useammat äidit/vaimot/tyttöystävä/avopuolisot voivat samaistua tähän. Jaksaako sitä joka päivä valittaa joka asiasta... Puhutaan yleisesti vaan ja ainoastaan kun me naiset valitetaan, mutta heitän tähän jokerikortin, kyllä ne miehetkin osaavat valittaa siinä missä naisetkin. Myönnän hyvinkin että itselläni on ollut, huom ollut tapana jättää keittiön kaappien ovet auki. En osaa sanoa että mikä järki tässä tavassa on ollut, järki tai ei, niin olen saanut valitusta tästä aiheesta ties kuinka monta kertaan. Syitä on ollut mm. koiran karvat kaapissa. Tiedätkö mistä opin pois tästä tavasta? Se oli yksi kaunis päivä kun tulin töistä kotiin ja keittiössä minua oli vastassa kaikki ovet selkosen selällään, silloin tajusin kuinka ärsyttävää tämä oli. Vaikken tietenkään niitä kaikkia ovia itse auki ollutkaan jättänyt. Mitä muita typeriä tapoja on, mistä mies valittaa? 
Järjestelmäkameran akku on tyhjä, kameran muistikortti on tyhjä, aloitan jonkun homman mutta ne jäävät yleensä kesken ja teen vain mukavat hommat ( koskien remontointia ). Vastapainoksi tietenkin se että tiskit, pyykit ja siivoaminen on minun vastuullani, no okei... pyykit ovat minun valtakuntaani sen jälkeen kun mies on pessyt 60 asteessa neuleitani, eikä siinä vielä kaikki, hän on pyöräyttänyt ne vielä kuivausrummun kautta. Silloin motkotin, myönnetään. 

Totta puhuen eipä tuolla nalkuttamisella pääse mihinkään, eipä ne asiat kumminkaan mihinkään muutu, mutta oikeasti kannattaisi miettiä että mihin tuo kumminkin päätyy... oiskohan yleensä suurempaan riitaan vaikka kaikki olisi lähtenyt pienestä nalkutuksesta tiskeistä.

Nalkuttamisesta ja motkottamisesta huolimatta yleensä ainakin kaikki on onnistunutta. Rakastan tuota silti vaikka sillä hetkellä kun ottaa vastaan motkottamista niin tekisi kirota toisen alimpaan helvettiin.


Ja taas se jotain kitisee.



Asuuko muillakin motkottava mies vai onko teillä vain hiljainen jörö?

PUKY-potkupyörä tukena pyöräilyn opetteluun

maanantai 26. kesäkuuta 2017


Yhteistyössä Pikkusiili

Itse olin lähes koululainen kun opin polkupyöräilemään ilman apupyöriä. Silloin ei oltu vielä keksitty potkupyöriä jotka tukevat erittäin hyvin tasapainoa ja on lapsille mieluista puuhaa. Nämä ovatkin ihan maailman paras keksintö, kiitos hänelle ketä on nämä keksineet! 

Mutta miksi valita juuri Pukyn potkupyörä eikä halvinta joka tulee vastaan?

Puky on saksalainen yritys, joka kehittää ja valmistaa nämä Saksassa. Pukylla on yli 60 vuoden kokemus nimenomaan lasten pyöristä. Joten heillä on tietoa ja taitoa lasten pyöristä. Potkupyöriä löytyy useampaa eri kokoa joten omalle lapselle varmasti löytyy se oikea koko. 

Valitsimme yhdessä Pikkusiilin väen kanssa Oliverille L-kokoisen potkupyörän, koska Oliver on yli 90cm pitkä niin M-kokoiset potkupyörät eivät olisi niin pitkäaikainen käytössä. M-kokoiset potkupyörät ovat hyviä alkaen 85 cm, satulaa saa nostettua niin menevät nämä pidempäänkin. 
Meidän L-kokoinen potkupyörä menee vielä 110 cm pitkälle lapselle, sehän tarkoittaa pitkäikäistä potkupyörää! 

Puky-potkupyörien valikoimasta on helppo valita lapselleen sopivan kokoisen koska koot kertovat myös pituuden ja iän, ei tarvitse miettiä onko 10" vai 12" lapsellesi sopiva! Koska mitä 10" tuumaa kertoo äiti-ihmiselle, minulle se ei ainakaan kerro yhtään mitään!




Pikkusiili on ollut Suomen ensimmäinen Pukyn maahantuoja, heillä on pisin kokemus näistä Pukyn tuotteista ja myös kertoivat ettei takuuhuoltoon ole tullut yhtäkään pyörää. Kertoo siis laadusta todella paljon! Yritys sijaitsee Porissa, joten varsinkin Satakuntalaiset ja miksei muutkin ketkä ovat ohikulkumatkalla käykää ihmeessä kokeilemassa juuri teille sopivaa Pukyn potkupyörää tai isommille lapsille polkupyörää.

Oliver sai valita itse Pukyn värin ja en itse ihmetellyt lainkaan että hän valitsi juurikin puna-keltaisen potkupyörän. Oliver on ollut pikkuisen arka liikkumaan potkupyörän kanssa vaikka hyvä tasapaino on jo löytynyt. Kokeilessamme Pikkusiilillä potkupyörää potkuttelu sujui mainiosti, mutta alussa kotona se on ollut vähän etsimistä. Kotoa kumminkin löytyy Plaston poliisimopo jolla potkutellaan. Paljon ollaan toki jo kehitytty. Onneksi kesää on vielä jäljellä joten pian  potkutellaan ja kovaa!

Uutuutena Pikkusiilin valikoimassa on Dinoxin voimistelutuotteita. Käykäähän kurkkaamassa. 



Onko Pukyn potkupyörät tuttuja?
Oletko myös kuullut että heillä on lasten polkupyöriä?


Designed By Hello Manhattan