Kaksplus.fi

Korvatulehduskierre potilas ilmoittautuu

tiistai 29. joulukuuta 2015


Kävimme muutama viikko sitten Oliverin kanssa TAAS lääkärissä kun öistä alkoi koitumaan ongelmaa taas, eli heräiltiin 4-10 kertaa yössä. Nukuttiin todella levottomasti, ei ole ollut niin sikeitä päiväuniakaan pitkään aikaan. Silloin saatiin taas antibiootti ja olimme sormet ristissä J:n kanssa että nyt katkeisi nämä korvatulehdukset, mutta ei...hetken taas ne antibiootit auttoivat ja taas sama homma. Tänään sitten käytiin TAAS lääkärissä, korvista tietenkin, mistä muustakaan. Siellähän oli se korvatulehdus, mikä ei ole koskaan parantunutkaan ja taas syödään antibioottikuuria. Tällä kertaa saimme myös lääkäriltä lähetteen lastenlääkärille, jäämme nyt odottamaan koska meillä aika siellä on. Kuulemma näin pienet lapset menevät kiireellisellä lähetteellä. Mutta odotetaan :)

Kun ihmiset aika kehuu yksityistä ja haukkuu julkista, niin pitää kyllä nyt sanoa päinvastoin... Kävimme nyt pitkästä aikaa julkisella puolella ja se lääkäri ihmetteli että miksei jo viime kerralla ole tehty lähetettä (?). Saimme marraskuun puolella todella styrkat lääkkeet korvatulehdukseen jota kuulemma ei enään suositella enää käytettäväksi hevin helpolla, mutta kyllä yksityisen lääkäri sitä määräsi. Ehkä jokaisella on huonoja ja hyviä lääkäreitä. Mutta ei saa yleistää :)

Nyt on siis kuudes korvatulehdus, ensimmäinen alkoi lokakuussa. Että todella tiuhaan tahtiin ollaan rempattu siellä lääkärissä ja viimeksi lääkäri vain sanoi putkituksesta että katsellaan.

Muuten Oliver on ollut normaali oma itsensä. Nukkuminen ollut vain vähän ongelmallista mutta ei oikeastaan muuta. Korvien haromisesta ei osaa sanoa että onko korva kipeä kun Oliver tykkää paljon "puhua" puhelimeen jolloin hän "hinkkaa" kättään tai leikkipuhelinta korvaan. Vielä kun raukka ei osaa puhua.

Itsellänikin iski ihan hirveä nuha ja jatkuva aivastelu jouluaattona, mutta olo alkaa helpottaa. Toivottavasti tuo J pysyy terveenä kun se miesflunssa on maailman ärsyttävin. ;)


Onko teillä korvatulehduskierrelapsia? Putkitettu?

<3:lla Liina

Pinnasängystä lastensänkyyn ( 1v2kk )

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Älkää potasta välittäkö! :D
Nonniin, nyt onnistuu kuvan siirrot! En tiedä johtuiko Macista vai Bloggerista, sillä nyt ei ole mitään merkitystä kun pystyy taas siirteleen kuvia tänne.
Kauheeta kun on pää täynnä ideoita mistä kirjoitella, mutta sitten taas ei ole uusia kuvia, joita sitten taas haluan näyttää teille. 

Päätimme nyt viikonloppuna vähän kokeilla pikku hiljaa siirtymistä pinnasängystä lastensänkyyn, se tarkoitti sitä että piti vähän järjestellä Oliverin huonetta uudestaan. Mitä sieltä lähtee, että saadaan toistaiseksi tilaa molemmille sängyille. Koska ei heti olla viittitty pistää pinnasänkyä kasaan ja varastoon, koska ei sitä koskaan tiedä miten vielä pinnasänkyä tarvitsee. 
Itseäni on alkanut jo pikkuisen pelottamaan kun Oliver nukkuu pinnasängyssä, MITÄ JOS PIENI KIIPEILIJÄ KIIPEE YLI? Ja tippuu ja loukkaa itsensä. Kuten edellisistä postauksista olette huomanneet niin Oliverista on tullut aikamoinen apina, joka tykkää kiipeillä. Mennä sohvalle ja takaisin, nyt tehdään myös extremejumppeja, tullaan naama edellä sohvalta ja se vasta hauskaa onkin.

Lauantaina Oliver sai ensimmäistä kertaa nukkua lastensängyssä päiväunet. Hyvin hän nukkuikin, eikä ollenkaan laittanut vastaan, melkeinpä nukahti välittömästi.
Mutta kun hän heräsi, J meni huoneeseen kun sieltä kuului pälpätystä. Poikaa ei näkynyt missään. 
Löydättekö kuvasta Oliverin?



Lauantai illalla laitettiin myös nukkumaan lastensänkyyn ja taas meni nukahtaminen hyvin. Siinä kohtaa sanoinkin J:lle "oliko tämä näin helppoa?"
Nooh, tosi asia... ei olisi kannattanut edes kysyä. Maanantaina mentiin täysin takapakkia, ei nukahtanut enään millään lastensänkyyn. Luovutettiin. Laitettiin pinnasänkyyn. Tiistaina ihan sama homma. Tänään, pienen taistelun jälkeen jäi nukkumaan sinne. 
Pidetään pinnasänkyä "varalla" vielä viikon verran, jonka jälkeen voidaan laittaa se kasaa ja pistää varastoon. Sitten saadaan lisää tilaakin tuonne Oliverin huoneeseen. 


 



















Oliver tykkää kölliä uudessa sängyssään ja siellä on J:n vanha nalle turvana. Panda-karhu, joka näkyy tuolla sängyssä, on Oliverille kaikista tärkein unilelu <3 Sitä aina halitaan ja pussaillaan!
Oliver sai synttärilahjaksi Mofalta ja Marmorilta aivan tajuttoman ihanan Eero Aarnion Dinon, siihen päälle Oliver useasti kiipeää selkään. 
Tässä oli pieni kurkistus Oliverin "keskeneräiseen" huoneeseen. 

 





















Onnistiko teillä siirtyminen? Oliko pitkäkin prosessi?
Minkä ikäisiä teillä oltiin?

<3:lla Liina

Vanhojen kuvien satoa

maanantai 23. marraskuuta 2015


Oli ihanaa löytää kuva jossa minä olen fammon sylissä ja samantyylinen löytyi kännykästäkin :3 Facebookissa pyörii vanhojen kuvien haaste - jossa haastetaan ihmisiä jakamaan kuvia itsestään vähintään 15 vuoden takaa. Ehkä meissä Oliverin kanssa on pikkuisen samaa ;)
Instagram seuraajat ovatkin nähneet tämän kuvan jo viime viikolla.
Valitettavasti paljoa kuvia omasta lapsuudestani en löytänyt. Mutta ne jotka löysin oli mukavia muistoja pitkän ajan takaa. 

Lapsuudestani olen löytänyt ihania postikortteja joita isäni on lähetellyt reissuhommista, niitä kun lueskelin niin kieltämättä muutama kyynel valui poskea pitkin <3 On hienoa että tällaisia ollaan säilytetty lapsuudesta, koska ei niitä muuten osaisi mitenkään muistaa. 
Kaipasin pienenä todella paljon isääni joka ei ollut jokapäiväisessä arjessa mukana. Mutta onneksi nykyään on asiat toisin! Olemme lähes joka päivä tekemisissä. <3


 



Oletteko te jakaneet vanhoja kuvianne facebookissa?
Löytyykö teistä söpöjä kuvia lapsuudesta?

P.S Pitänyt kirjoittaa postaus pinnasängystä lastensänkyyn, mutta on ongelma... en saa lisättyä niitä kuvia tänne Bloggeriin? En tiedä miksi, mutta yritän huomenna uudestaan!
P.P.S Tällä viikolla on paljon ohjelmaa, mm. parturi ja mennään Oliverin isomummoa moikkaamaan.

<3:lla Liina

Apua, meillä asuu apina!

lauantai 21. marraskuuta 2015



























Vielä jonkin aikaa sitten sanoin että tämä ikä on helppoa, mutta vedän sanani takaisin. Tämä on ihan käsittämätöntä miten toinen ehtii joka paikkaan ihan pienessä ajassa. Sohvalle ollaan nyt opittu kanssa kiipeilemään ja siinä samalla treenataan tulemaan peppu edellä alas. Melko hyvin Oliver on kyllä tajunnut sen että peppu edellä tullaan alas.
Mutta se mihin on mukava myös kiivetä on sähköpatterit, siitähän näkee ikkunasta ulos. Nyt ei voi edes vessakäynniksi jättää poikaa yksinään, koska lopputulos voi olla mitä tahansa.
























Turvavaljaat jouduimme ostamaan syöttötuoliin, koska Oliver ei pysynyt hetkeäkään enää syöttötuolissa paikoillaan vaan jatkuvasti yritti pöydälle seisomaan. Koskakohan tämä vaihe oikein loppuu? - Toivottavasti pian! 


Löytyykö muidenkin perheistä apinoita?

<3:lla Liina



Pimeys vie mielen vai viekö?

torstai 19. marraskuuta 2015

Tämä syksy on jälleen kerran ollut mieltä masentava, ei oikeastaan muu masenna kun pimeys ja se kylmyys! Olen niin väsynyt, mutta onneksi Oliver virkistää mieltä jo olemassa olollaan todella paljon, vaikka on myös niitä päiviä kun tekisi aamulla mieli vaan jäädä nukkumaan tai suoraan töiden jälkeen lösähtää sänkyyn ja sulkea silmät. 

Odotan jo niin kevättä, silloin alkaa puissa jo vihertämään ja ruohokin näyttää kauniin vihreältä pitkän ja synkän talven jälkeen.
Vaikka kesällä on lämmin ja ihanaa niin mielestäni kevät on vuoden parasta aikaa kun kaikki mörököllit kömpii pois koloistaan, pystyy vähentämään pikkuhiljaa vaatetusta ja ollaan taas astetta lähempänä kesälomaa.

Jotenkin ankeeta kun viet Oliverin dagikseen aamulla, on pimeää ja kun haet Oliverin dagiksesta, on pimeää. Ainoa hetki kun voit katsella aurinkoa ( jos sekään edes paistaa ) on työpäivä, silloin voi katsoa ikkunasta pihalle. Viikonloppuisin saa sentään nauttia valoisista päivistä kun ulkoillaan koko perheen voimin.
Kaikki onneksi muuttuu kun tulee lunta, vai tuleekohan tämän vuoden puolella tänne päin Suomea?






















Ettei pimeys täysin mieltä vie, niin me kaivettiin varastosta joulukoristelaatikosta jouluvaloja. Niitä olemme nyt muutaman päivän laittaneet esille. Kummasti sekin pieni asia virkistää mieltä kun laitettiin parit sydämet roikkumaan ikkunoihin ja jouluvalot sisälle.

Illan pieni rentoutuminen, koostuu kynttilöiden lämmöstä ja tuoksusta, glögi kuppoisesta, viltin alla ja kullan kainalossa. Se vaikka kuinka paljon harmittaa tämä pimeys niin se tulee joka vuosi, ei siitä mihinkään pääse! Pitää vaan keksiä keinoja millä saa mieltä kohennettua.

Nyt kun on alkanut ilmatkin viilenemään, niin olemme alkaneet lämmittämään takkaa joka päivä ja kun kuvastakin näkyy kuinka innokas Oliver on, tuomaan sytykkeitä mammalle :)

Marraskuu on synkin ja kamalin, mutta onneksi tämäkin kuukausi on ihan kohta ohi! Joulukuussa riittää taas niin paljon puuhaa ja mietittävää.
Odotan Oliverin dagiksen joulujuhlaa ehkä eniten, se on meidän ensimmäinen joulujuhla <3


Joko teiltä löytyy jouluvaloja tai muita joulukoristeita?
Masentaako tämä pimeys ja kylmyys?

<3:lla Liina


Saako äiti joskus?

keskiviikko 11. marraskuuta 2015



Saako äiti joskus edes heittää hanskat tiskiin, tipahtaa sohvalle ja nostaa jalat ilmaan? Joskus tuntuu siltä että se hetki kun saa pikkuisen nukkumaan, kun tipahtaa sohvalla ja todellakin nostaa jalat ilmaan, huokaiset syvään helpotuksesta. Pieni rentoutumishetki, ei puhelinta, ei tietokonetta, ei telkkaria, vaan makaat siinä täysin rentoutuneena. Ajatuskaan siinä kohtaan ei pyöri, et mieti yhtään mitään. 
Pienen rentoutumishetken tietysti tulee pilaamaan se kun ajatus siivoamisesta lähtee liikkeelle. Katsot ympärille, joka paikassa leluja. On sotkuista mutta ei sentään likaista. Mieltä ei paranna se ettet oikeasti jaksaisi alkaa mitään siivoamaan tai muutakaan. Haluaisit vain olla.
Parantaisiko se sittenkin mieltä jos nousisi ylös sohvalta ja alkaisi siivoamaan, siinä kohtaa mielen valtaa ajatus " mistä sitä oikein aloittaisin? ". Pienen hetken siinä mietittyään että mistä sitä aloittaisi ja kävellyt kotia muutaman kerran ympäri ja katsellut ja kauhistellut paikkoja. Niin siinä kohtaa heitän hanskat tiskiin ja palaan takaisin sohvalle, otan tietokoneen esille ja mietin mitä tietokoneella sitten tekisi. 

Kyllä sitä siivota ehtii myöhemminkin, huomenna, ylihuomenna tai vaikka viikon päästä. Aina ei jaksa siivota, mutta ei sitä aina tarvitsekaan jaksaa. Joskus myös pitää saada vain olla, sen pitää kaikki äidit muistaa. Ettei ne tiskit tai pyykit sieltä mihinkään katoa jossei niihin koske, mutta ne voivat välillä odottaa. Se oma pieni rauhallinen hetki on myös joskus tärkeetä.

Nyt sammutetaan valot ja mennään nukkumaan :)

<3:lla Liina

Korvatulehdus ( TAAS! )

tiistai 10. marraskuuta 2015


Viimeksi sairastimme korvatulehduksen muutamia viikkoja sitten, emme olleet edes ehtineet vielä varaamaan kontrolliaikaa. Yöt ovat olleet yhtä hulinaa ja päivät suurta kiukuttelua niin päätimme tänään J:n kanssa että menemme Oliverin kanssa vielä illalla lääkäritalon päivystykseen. Ihan vain varmuudenvuoksi, kun ei voi koskaan tietää kun Oliver ei osaa kertoa että korviin särkee.

Vastassa oli erittäin mukava lääkäri-täti joka tutki korvat, nielun ja kuunteli keuhkot. Kaikki muut olivat ok, paitsi nuo korvat. Eli vanha korvatulehdus ei ollut sieltä koskaan parantunut, olisikohan tässä syy sille miksi Oliver on valvottanut öisin ja ollut normaalia kärttyisempi. Toivottavasti nyt antibiootti auttaa ja parantaisi tuon korvatulehduksen, koska tämä on jo kolmas korvatulehdus puolen vuoden sisään, en millään haluaisi että Oliverin korvat joudutaan putkittamaan vaikka kuulemma nykypäivänä ei niitä niin helpolla putkiteta mitä ennen vanhaa.
Tässä jo mieteinkin että nytkö me joudutaan tähän kamalaan korvatulehduskierteeseen... toivottavasti EI! 
Mutta jos vähäänkään minuun tulee niin kyllä korvatulehduksia tulee, olen itse aikuisiällä sairastanut useampia korvatulehduksia, 2-6 kpl vuodessa...Sen tietää kuinka tuskaista se itsellekin niin kyllä varmasti pikkuisellekin on. 

Seurataan vointia huomenna ja katsotaan miten antibiootti tehoaa ja nukkuuko hän koko yön ( pitkästä aikaa ). Ollaan J kanssa alettu olemaan todella väsyneitä kun öisin herätään useamman kerran . 

Onko teillä kokemusta useammasta korvatulehduksesta?
Onko jouduttu putkittamaan?

<3:lla Liina

Meidän toinen isänpäivä

maanantai 9. marraskuuta 2015


Kirjoitan tätä nyt päivän myöhässä, mutta eilen ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa. Mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan.
Oliver heräsi kahdeksan jälkeen aamulla, se oli jotain pientä arjen herkkua kun arkisin herään 6:30. 
Yöt on olleet melko hulinoita tässä viimeiset pari viikkoa, herätään joka yö, mikä on epätavallista kun yleensä nukuttu koko yön. Onko sitten päiväkodin aiheuttamaa eroahdistusta, hampaita vai mitä ne sitten onkaan niin kieltämättä alkaa olemaan pikkuisen väsynyt. 
Lauantai ja sunnuntai välisenä yönä Oliver poikkeuksellisesti sai tulla meidän viereen nukkumaan, ja se että herättiin kahdeksan jälkeen, niin ihanaa oli se kun hän aamulla halaili ja pussaili ja herätti. Nekin on niitä pieniä asioita joista tulee niin todella ihana fiilis! 

Eilen huomattiin 4:nnen alahampaan puhjenneen, että toivottavasti yöhulinat ovat hampaista. Mutta pikku hiljaa.

Annoimme J nukkua niin pitkään kun nukutti, koska olihan isänpäivä. J alkoi heräilemään siinä 10 jälkeen. Menimme antamaan Oliverin dagiksessa tekemän lahjan, se oli valmiiksi paketoitu ja en itsekään tiennyt mitä siellä oli. Mutta sieltä paljastui ampiaispyyhe jossa jalan jäljet, aivan ihana! 
Oman lahjan annoin jo lauantaina, kun en jaksanut odottaa että saa antaa sen toiselle, mutta sieltä paketista paljastui uusi parranajokone. Ei ollut vaikea tänä vuonna päättää että mitä ostaa kun juuri sopivasti vanha hajosi viime viikolla.
Aamiaista en vienyt sänkyyn, mutta se odotti keittiössä valmiina.

 






















Iltapäivällä meidät oltiin kutsuttu moffalaan syömään, jonne menimme sitten kävellen. Sinne ei ole kuin muutaman korttelin matka joten Oliver sai myös kävellä. Koko matkaa kumminkaan hän ei jaksanut kävellä joten kannoimme hänet.

Kaikinpuolin oli erittäin mukava päivä koko perheellä, vähän erilainen kumminkin. Illalla sitten aloimme valmistautumaan jälleen arkeen.

Lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa HopLopissa, siitä erikseen postaus!

Hyvää isänpäivää kaikille iseille! <3

Miten teidän isänpäivä sujui? 

<3:lla Liina

Olisiko aika pysähtyä ja vain olla?

keskiviikko 4. marraskuuta 2015





















Taas siitä on muutama päivä aikaa kun on tullut postailtua... Nyt alkaa pikkuhiljaa löytymään se "oikea rytmi" arkeen ja se oma asennoituminenkin tähän on jo hyvällä mallilla. Se oli niin erilaista kun J oli Oliverin kanssa kotona ja tulit töistä kotiin kuin se että haet Oliverin päiväkodista ja sen jälkeen vietetään yhdessä aikaa, leikitään, luetaan kirjaa, kokkaillaan ja siivotaan ( oon ihan hullu, mutta rakastan imurointia ). Tuntuu ettei ole läheskään niin paljoa aikaa mitä ennen, olisipa vaikka 2 h lyhyempiä työpäiviä, niin ehtisi tekemään enemmän.
Ehkä tämä pimeä kausi vaikuttaa jonkin verran, että haluaisi jo lähteä töistä joka päivä klo 14. Aina saa onneksi haaveilla kaikesta. Se on niin ahdistavaa että kun menet töihin on pimeetä ja kun pääsee töistä on jo hämärää ( mutta pian on jo pimeäkin klo 16 ). Tämä on kyllä oikeastaan syy miksi odotan hyvin paljon että sataisi lunta, on meinaa todella paljon valosampaa. Vielä toistaiseksi J on vienyt Oliveria dagikseen polkupyörällä ja mä haen hänet sitten heti töiden jälkeen, tämän ansiosta olen voinut mennä puolituntia aikaisemmin töihin ja lähteä pikkuisen aikaisemmin, mutta pian alkaa kylmät ilmat ja vien itse Oliverin dagikseen ja myös haen hänet sieltä.

Se toisen jättäminen sinne on vieläkin niin sydäntä raastavaa kun toinen jää sinne itkemään. Mutta onneksi se itku loppuu lähes heti kun ovi on sulkeutunut. Onneksi Oliverilla on niin mukavat dagistädit, tiedän että Oliver on siellä hyvässä hoidossa ja on muutama oma ikäinenkin kaveri siellä. He kuulemma siellä aina keskustelevat omaa kieltään. Se on niin kiva kuulla että heillä on pitkälti mennyt hyvin siellä. Tosin on niitä päiviä kun Oliver on nukkunut 30 min päiväunet ja nukahtanut sitten kotimatkalla autoon, mutta jos toista väsyttää niin pakko antaa nukkua. Mutta nyt on myös alkanut nukkumaan pidempiä päiväunia dagiksessa, n. 2h. Tietty onhan se aina sellaista että yksi on hereillä niin se häiritsee kaikkien muiden unia.

Se sitten on niin ihanaa hakea Oliverin dagiksesta, kun toinen oikein juoksee kohti ja on niin innoissaan! Nämä pienet mutta ihanat hetket ovat niin parhaita! <3 Vaikka toinen sitten illalla kiukuttelisikin niin pienet ihanat teot auttavat aina jaksamaan.

Tuntuu niin siltä että arkena juostaan kuin päättömät kanat, vaikkei poistuttaisiin kotoa mihinkään niin se on ihan hurvatonta menoa kotona, tarvii kokkailla, siivota ja kaikkea. Mutta se kun Facebookissa pyörii sellainen kuva jossa lukee " Sinun arkesi on jonkun lapsuus ", laittoi oikeasti miettimään että josko nyt olisi hyvä aika pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä. Ei Oliverkaan kauaa pieni ole. Tämä tietenkin on helpommin sanottu kuin tehty, kun aina on tottunut tekemään kaikennäköistä, mutta pienistä se alkaa! <3



Miten te olette "aikatauluttaneet" arkenne? 
Onko teidän arkenne ihan päätöntä menoa?

<3:lla Liina




Kuulumisia

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

 























Heti toisen dagispäivänä oli kuvaukset ja ne ei niinkään onnistuneet. Tietysti oli todella jännittävä ja uusi tilanne, eihän sitä olisi tiennyt miten päin sitä olisi, itkisikö vai nauraisiko. 
Silmistä huomaa heti että ollaan melko paljon itketty ennen kuvauksia. Ryhmäkuvassa Oliver ei edes katso kameraa päin. Eli erittäin onnistuneet kuvat, no ei voi olettaa silti että onnistuisi, toisena dagispäivänä. :) 
Me otettiin ryhmäkuva sekä meille muistoksi ensimmäisestä dagiskuvasta muotokuvan, jos kuva olisi onnistunut olisi voinut ottaa tarra-arkin, josta jakaa läheisille kuvia. 

Mitä meille muuten kuuluu?

- Oikeastaan hyvää meille kuuluu, nyt on Oliver alkanut tottumaan dagikseen ja eikä ole niin kärttyinen iltaisin mitä esimerkiksi viikko - kaksi sitten. Dagistädit ovat meidän onneksemme erittäin mukavia ja he juuri perjantaina kertoivat että Oliver on alkanut "juttelemaan" muiden oma ikäistensä kanssa, heillä on se oma kieli jota he vain ymmärtävät. 
Pitkästä aikaa meillä maistuu jälleen ruoka, sehän juju olikin siinä että kun saa itse syödä niin kyllä maistuu. Sotkuista puuhaa se kyllä on mutta hienosti viedään lusikka itse suuhun, olisikohan kenties dagiksella tähän jotain osaa ja arpaa? Siellähän seuraillaan niin tarkkaan mitä muut tekevät. 
Hienosti Oliver on myös alkanut ymmärtämään uusia lauseita.

Sunnuntaina siirrettiin kelloja taaksepäin ja odotin kauhulla että varmaan herätään sunnuntai-aamulla varmaan kello 5. Mutta onneksemme ei herännyt, vaan vähän yli 7:00. Se on toisaalta melko normi aika kun Oliver herää ( entistä aikaa klo. 8 ), mutta nyt viikon myötä on nukkunut pidempään, herännyt J:n kanssa dagikseen 7:45.



Viime viikonloppuna mofa ja marmor kävivät Ikeassa ja toivat meille ruokalappuja. Ne ovat osoittautuneet aivan loistaviksi, eikä ole hinnalla pilattu. Enää vaatteetkaan eivät ole niin sotkuisia!
Suosittelen kaikkien kokeilemaan!


Onko teillä kokemusta näistä ruokalapuista? Onnistuiko teidän kerhokuvat?

<3:lla Liina


Suuri etappi saavutettu : 1 v synttärit

sunnuntai 25. lokakuuta 2015


Pahoittelen paljon että blogin puolella on ollut hiljaista, pakko se on vain myöntää ettei ole ollut aikaa kirjoittaa, vaikka olisin niin halunnut jo aikaisemmin! Mutta tällä hetkellä päivät ovat olleet niin hektisiä. Aamulla dagikseen, töihin ja töistä hakemaan Oliveria dagiksesta, leikitään, syödään, ehkä nukutaan päikkärit, leikitään, vietetään aikaa yhdessä, syödään iltapalaa, nukkumaan ja sitten alkaa se "vapaa-aika", jolloin voisi olla aikaa kirjoittaa blogia... mutta mitä tämä mamma tekee, no töitä tietysti. Täällä ilmoittautuu yksi työnarkomaani, joka on rahan ahne. Se suurin motivoiva. Mutta miten se parisuhde? Tuntuu ettei sitä ole. Pakko sekin myöntää, että mielummin teen töitä kuin nyssytän sohvalla.

Mutta mukavempiin aiheisiin, meillä vietettiin 1 v syntymäpäiviä viime viikonloppuna, flunssasta huolimatta. Oliver siis oli heti toisella dagis-viikolla kipeä, oli korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus, silloin käytiin lääkärissä ja saatiin antibioottikuuri, joka kyllä auttoi nopeasti!
Sairaslomalla oltiin to-ma ja tiistaina J:llä oli vapaapäivä jolloin Oliver sai olla vielä tiistainkin kotona.

Syntymäpäivävalmistelut alkoivat jo torstaina, kun kävimme kaupassa ja sitten perjantaina oli hulvaton siivous ja leipominen. Onneksi mummi lupautui silloin leipomaan suolaiset, kieltämättä en olisi varmastikaan selvinnyt jos kaikki olisi pitänyt itse leipoa. 
"Pääkakkuna" oli leipomani Late Lammas-kakku, pidän leipomisesta ja halusin tällä kertaa kokeilla aivan jotain uutta. Idea tästä kakusta lähti kun Oliverin isomummulta tuli postitse lammas-keinuhevonen ( vai onko lammaskeinu :D ). 

Tarjoiltavana meillä oli : 

  • Suolaiset : kinkkupiirakka, parsapiirakka, katkarapupiirakka, hapankorppurullat, lihapulla-viinirypäle-nakkitikut
  • Makeat : Late Lammas-kakku, valkosuklaajuustokakku, kääretorttu, muffinseja, keksejä ja vaahtokarkkeja

 










































Tosiaan Oliver ei ollut kovinkaan innoissaan pakettien availusta, vaikka kuva näyttää toisin. Kun hänelle annettiin paketti niin se paiskattiin vain lattialle. Eikä edes nuo paperit kiinnostaneet. 

Lahjoja tuli paljon mm.

  • Keinulammas
  • Hape-mopo
  • Lasten pöytä ja tuoli
  • Dagikseen reppu ja tossut
  • Talvikengät
  • Eero Aarnion Dino
  • Ikean linnateltta
Ikean linnateltta oli kyllä Oliverin mieleen, siellä hän nykyään viettääkin aikaa pehmolelujen kanssa. Laitoimme äitiyspakkauksen patjan sinne majaan, ettei ole kova istua siellä. 

Vieraita kävin 2 päivän aikana lähes 30, on niin iso lähisuku että yllättävän paljon vain siinäkin kertyy porukkaa! Tuntui aluksi ettei kaikki mahduta meille, mutta hyvinhän mahduttiin!

Kiitoksia kaikille mukana olleille ja suuret kiitokset lahjoista kaikille! <3

Olisiko teillä jotain postaustoiveita? :)

<3:lla Liina


Arvonnan voittaja on ...

tiistai 20. lokakuuta 2015



Onneksi olkoon Enida! 
Olet voittanut Tintun suloisen pipon! 

Laitan sinulle s-postia! :)


Pahoittelen että tämä viivästyi, mutta viime viikolla meillä sairasteltiin ja viikonloppuna vietettiin 1v synttäreitä ja nyt olen ollut sen verran pölvästi, että olen ottanut töitä mukaan kotiin ( vaikka siitä tykkäänkin ; ) 

Palaan tämän viikon aikana vielä postausten kera! :)

<3:lla Liina

Kamala affektikohtaus !

tiistai 13. lokakuuta 2015

Toistaiseksi eilen iltainen kokemukseni on ollut hirveintä tässä maanpäällä!
Isi oli niin kamala ja kielsi iltaväsymystä "kärsivää" Oliveria leikkimästä takkaluukun kanssa, niin se laukaisi ihan suunnattoman raivon ja syntyi affektikohtaus. 
Oliver muuttui veltoksi, mutta onneani kiitän että olin tästä lukenut etukäteen... että tiesin puhaltaa toista naamaan. Niin melkein heti virkosi perään.

Vaikka tiedän sen olevan täysin vaaratonta, niin oli se niin shokkeeraavaa! Omat paikat vielä tunninkin jälkeen tärisi.
Näistä kohtauksista pitäisi mielestäni kyllä mainita neuvoloissa, että ihmiset tietäisivät. Olisin aivan varmasti muuten soittanut ambulanssin, koska mitä muutakaan siinä tekisi kun toinen muuttuu ihan veltoksi ja menettää tajunnan. 

Mutta haluan tästä vain kertoa sen takia että se on yleistä että näin tapahtuu ja että haluan että Te ketkä ette tästä ole tiennyt niin tiedät mitä tehdä ja nopeuttaa ns tajunnan palautumista.

Oliver on kyllä hyvin temperamenttinen lapsi, tullut mammaansa... siitä ei mihinkään pääse, niin tämä kohtaus tulee todennäköisesti "usein", kun lähestytään uhmäikään. Tällä hetkellä meillä on kyllä jonkinmoinen esi-uhma. Kaikkea kiellettyä on pakko tehdä ja jos kielletään niin huudetaan. 
Sitä oikeeta uhmaikää vain odotellessa! 


Ollaanko teillä koettu affektikohtaus?

<3:lla Liina

Viikonlopun känkkäränkkä

sunnuntai 11. lokakuuta 2015


Viikolla meni hyvin, vaikka pientä känkkäränkkää oli kylässä. Mutta nyt viikonloppu, olin varautunut kylläkin tähän känkkäränkkäilyyn, mutta ehkä kaikki tuntuu niin suurelta nyt kun J on vain sänkypotilaana, olette varmaan kuulleet miesflunssasta. Se kun tulee niin vetää toisen ihan sohvan pohjalle ja mitään ei voi tehdä. Se on niin rankkaa ja kamalaa että kuolemakin on lähellä. Pitää olla vain huomioimatta niin ehkä se menee vielä ohi! :D Mikä siinäkin on että miehillä se flunssa on aivan hirveetä ja kamalaa ja joka vie kaikki voimat? Eikä silti kuumeestakaan ole mitään tietoa. Nyt ehkä tämä naurattaa mutta ei naurattanut tänään päivällä. 
Flunssaa on nyt paljon liikkeellä ja dagiksessa muutama köhi, että toivottavasti Oliver pysyy terveenä ja minä myös. Meinaan ensi viikonloppuna juhlimme 1v synttäreitä, joista on jo jos jonkinmoinen stressi koitunut mammalle. Mitä tarjota? Millaisen kakun tekee? Mitä jos se epäonnistuu? Mitä jos se maistuukin pahalta? Mitä jos tilaisi koko kakun muualta? Ja nyt tietenkin että mitä jos me sairastutaan?

Oliver on siis kiukutellut todella paljon viikonloppuna, jos kiellät niin alkaa kauhea huuto, jos menet vessaan alkaa kauhea huuto. Jos ei saa tehdä mitä huvittaa alkaa huuto. Kovana pakko on ollut pysyä, vaikka teki mieli kyllä kaiken antaa periksi.
Sitä se päiväkoti nyt on tehnyt, että hän kaipaa kokoajan seuraa. Tosin voihan sekin vielä vaikuttaa kun isi ei ole leikkinyt koko viikonloppuna hänen kanssaan. 
Se on kumminkin niin ihanaa kun Oliver tulee halailemaan! Silloin unohtuu kiukutellut! Hän on selvästikin kaivannut meitä <3 
Onhan tämä suuri muutos Oliverillekin, lähes vuoden päivät ehti olla kotosalla, joko mamman tai isin kanssa ja nyt onkin päivät aivan muualla kuin kotona. Vaikka Oliver dagiksessa viihtyy niin ei se sitä meinaa ettei hän kaipaisi kotiin. 
Mutta ensi viikolla on jo uudet kujeet ja viikonloppuna tulee mummuja, kummeja ja muita kyläilemään, niin toivottavasti ei känkkäränkkä ole silloin kylässä ;)


Miten teidän päiväkoti aloitus vaikutti arkeen?

<3:lla Liina





Päiväkodin aloitus

torstai 8. lokakuuta 2015

Hui nyt Oliver on ollut päiväkodissa jo 3 päivää!
Maanantaina veimme J:n kanssa yhdessä Oliver päiväkotiin ja sinne hän jäi iloisesti leikkimään muiden kanssa. Taisi se kovin paikka olla mammalla, joka väänsi kyyneliä kun ajoi töihin. Maanantaina töissä oli todella haikeaa ja hyvin outo tunne oli koko ajan.
Olen tähän päivään asti tehnyt pikkuisen lyhyempää päivää ja varmasti tämän viikon vielä teenkin lyhyempää päivää ettei Oliverilla olisi 8 h pituisia päiväkoti päiviä.

J menee töihin vasta klo 10, niin hän vie Oliverin päiväkotiin ja itse olen lähtenyt töistä klo 15 jälkeen. Niin tulee sopivan pituinen päivä hälle, ainakin toistaiseksi.
Ehkä jo ensi viikolla olen töissä klo 16 asti. 

Tiistaina oli heti tarhakuvaus, joka oli mennyt hyvin, ryhmä kuvaa lukuunottamatta. Yksittäiskuvissa oli hymyillyt mutta ryhmäkuvassa vähän oli itkettänyt. 
Mutta ei tämä päiväkodin aloitus mitään herkkua silti ole ollut, Oliver on normaalia kärttyisempi ja syö kotona normaalia huonommin. Päiväkodissa kumminkin ruoka maistuu ja on pitkälti hyvällä tuulella.

Oliver nukkuu hyvät päiväunet päiväkodissa ja nukkuu toiset lyhyet siinä n. klo 17. Oliver on nukahtanut melkein heti klo 17 - päiväunille, taitaa olla pikkumies niin väsynyt kun kumminkin tulee päiväkodista.

Pitkälti on ollut hyvä fiilis kun on päiväkoti alkanut, mutta se ero on ollut että jatkuvasti mietin töissä että miten siellä mahtaa mennä, ikävöikö Oliver päiväkodissa. Tällaisia ei miettinyt silloin kun Oliver sai olla isänsä kanssa kotona. Mutta itsehän me valitsittiin että Oliver aloittaa päiväkodin eikä kukaan jää kotiin. Rahallinen puoli ei kyllä antaisi myöden jäädä kotiin, mutta ehkä osittainen hoitovapaa ( ? ), sitä mietitään sitten vähän myöhemmin. 

Ainoa hankala asia on tällä hetkellä päiväkotiin pukeminen, on niin kylmä jo että on paljon pohdittu että mikä puku riittää, kun ei viitsi pukea liikaa vaatetta mutta ei liian vähääkään. Mutta ollaan todettu hyväksi vk-haalari ja fleecehaalari sinne alle. 

Pitkälti kaikki on kyllä mennyt hyvin ja olemme J:n kanssa varautuneet pahempaan, mutta katsotaan miten ensi viikko vielä menee, sitten voi varmaan "hengähtää". 

P.s Tässä sivussa pitää vielä suunnitella Oliverin 1v syntymäpäiviä, HUI ! 

 

Oliverilla on oma "maja" ja tykkää siellä kovasti olla ja laittaa "oven kiinni". 

Muistakaa osallistua Tinttu.comin pipon arvontaan! :) 


Miten teidän päiväkotialoitukset on mennyt?

<3:lla Liina






1v kuvaukset

maanantai 5. lokakuuta 2015


Viikko sitten maanantaina me olimme 1 v kuvauksissa meidän mökillämme. Päädyimme pyytämään millagronmanphotographya kuvaamaan meidän 1 v kuvat. Emmekä pettyneet lainkaan!


Hänen kuvansa oli eniten meidän tyylisiä, kun pohdittiin hyvää

kuvaajaa meille! Käykäähän tutustumassa hänen Facebook-sivuihin. 
Ekaksi empeimme että mahdammeko ottaa kuvat kuvaajalla vai ihan itse, mutta onneksi päädyimme ottamaan kuvaajalla. 
Muutamasta kuvasta olen jo tilannut canvastaulut, toivottavasti ne ehtisi tulla ennen Oliverin 1v synttäreitä.



Tässä oli muutama oma lemppari, kuvia saatiin yhteensä 32 kpl. Mutta instagramiin latailen vielä kuvia! 

Mitäs pidätte näistä kuvista?

<3:lla Liina

Söpöjä peikkovaatteita, Taikalinna ( sis. arvonnan ja alekoodin )

sunnuntai 27. syyskuuta 2015


Postaus tehty yhteistyössä Taikalinnan kanssa.

Tinttu.com tarjoaa lapsille täysin uudenlaisia ja satumaisia vaatteita, mutta he eivät tarjoa ainoastaan lapsille vaatteita, aikuisillekin löytyy oma mallisto. Nämä vaatteet ovat meille täysin uusi tuttavuus, joten oli todella mukavaa saada testailtavaksi suomalaisen suunnittelemaa vaatetta.
Meille saapui postipaketti jonkin aikaa sitten ja nyt olemmekin näitä vaatteita kokeilleet.
Saimme Oliverille sopivan bodyn, joka on ihanan värikäs. Body on 100% puuvillaa ja myös sen tuntuinen. Hyvin laadukasta materiaalia käytetty kun ei nukkaantunut pesussa ja kuivausrummussa ( niinkuin esimerkiksi H&M useat vaatteet ). 
Hattukin oli Oliverin päähän sopiva, mutta on myös kasvuvaraa. Ison plussan näistä hatuista tulee noista solmimisnaruista kun ainakin Oliverilla on tapana repiä hatut pois päästään. Hattu on sen verran lämmin että voi käyttää myös talvella ja mikä sen ihanempaa, kun on vielä niin syötävän suloisen näköinen tuo karhuhattu päässä!


























Tinttu.com:in vaatteet ovat Petronella Grahnin suunnittelmia. Hän on todellakin onnistunut, mutta mitä muuta voi odottaa 6 lapsen äidiltä. Lapselliset vaatteet kunniaan! Nykyään kun vauvat ja lapset puetaan pikkuaikuismaisesti, itsekin syyllistyn silti tähän. Mutta miksei anneta lasten olla lapsia ja pukea heidät sen mukaan? 
Tosin nyt on alkanut nousemaan muotiin suomalaisten suunnittelemat ja tekemät vaatteet. Tinttu.com:in vaatteet ovat 80 % valmistettu Suomessa! On melko iso prosentti. 

Miksi maksaa suomalaisten suunnittelemasta ja tekemästä enemmän kun H&M:llä saa bodyn hintaan 7,99€. Suomalaisilta saat kyllä paljon parempaa laatua! Me tulemme tukemaan suomalaista designia ja käsityötä niin paljon kun pystymme, aina rahallinen puoli ei siitä aina mahdollista tee. 



Saan tarjota Teille rakkaat lukijani 10% alennuskoodin OLIVER Taikalinnan-verkkokauppaan!
Kampanjakoodi voimassa 31.11.2015 saakka. Joten ei muutakuin joululahjaostoksille :)
P.s Nyt jos tilaat väh. yli 20 €:lla Taikalinnan verkkokaupasta, saat ylläripipon kaupan päälle! Voimassa syyskuun loppuun 2015 ;)

Tämä ei vielä ollut tässä, saan myös tarjota Teille PikkuOtso-hattu arvonnan!
Arvonta voimassa Oliverin 1v syntymäpäiville asti, eli 14.10.2015 saakka saat osallistua ja arvon voittajan 15.10.2015! 
Hatun koon saa valita 39-54 väliltä. 

Kuva taikalinna.com
Osallistumisohjeet : 

Kirjoita toimiva sähköpostiosoite kommenttikenttään 

ja ONNEA ARVONTAAN!


<3:lla Liina


Designed By Hello Manhattan