Kaksplus.fi

Pinnasängystä lastensänkyyn ( 1v2kk )

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Älkää potasta välittäkö! :D
Nonniin, nyt onnistuu kuvan siirrot! En tiedä johtuiko Macista vai Bloggerista, sillä nyt ei ole mitään merkitystä kun pystyy taas siirteleen kuvia tänne.
Kauheeta kun on pää täynnä ideoita mistä kirjoitella, mutta sitten taas ei ole uusia kuvia, joita sitten taas haluan näyttää teille. 

Päätimme nyt viikonloppuna vähän kokeilla pikku hiljaa siirtymistä pinnasängystä lastensänkyyn, se tarkoitti sitä että piti vähän järjestellä Oliverin huonetta uudestaan. Mitä sieltä lähtee, että saadaan toistaiseksi tilaa molemmille sängyille. Koska ei heti olla viittitty pistää pinnasänkyä kasaan ja varastoon, koska ei sitä koskaan tiedä miten vielä pinnasänkyä tarvitsee. 
Itseäni on alkanut jo pikkuisen pelottamaan kun Oliver nukkuu pinnasängyssä, MITÄ JOS PIENI KIIPEILIJÄ KIIPEE YLI? Ja tippuu ja loukkaa itsensä. Kuten edellisistä postauksista olette huomanneet niin Oliverista on tullut aikamoinen apina, joka tykkää kiipeillä. Mennä sohvalle ja takaisin, nyt tehdään myös extremejumppeja, tullaan naama edellä sohvalta ja se vasta hauskaa onkin.

Lauantaina Oliver sai ensimmäistä kertaa nukkua lastensängyssä päiväunet. Hyvin hän nukkuikin, eikä ollenkaan laittanut vastaan, melkeinpä nukahti välittömästi.
Mutta kun hän heräsi, J meni huoneeseen kun sieltä kuului pälpätystä. Poikaa ei näkynyt missään. 
Löydättekö kuvasta Oliverin?



Lauantai illalla laitettiin myös nukkumaan lastensänkyyn ja taas meni nukahtaminen hyvin. Siinä kohtaa sanoinkin J:lle "oliko tämä näin helppoa?"
Nooh, tosi asia... ei olisi kannattanut edes kysyä. Maanantaina mentiin täysin takapakkia, ei nukahtanut enään millään lastensänkyyn. Luovutettiin. Laitettiin pinnasänkyyn. Tiistaina ihan sama homma. Tänään, pienen taistelun jälkeen jäi nukkumaan sinne. 
Pidetään pinnasänkyä "varalla" vielä viikon verran, jonka jälkeen voidaan laittaa se kasaa ja pistää varastoon. Sitten saadaan lisää tilaakin tuonne Oliverin huoneeseen. 


 



















Oliver tykkää kölliä uudessa sängyssään ja siellä on J:n vanha nalle turvana. Panda-karhu, joka näkyy tuolla sängyssä, on Oliverille kaikista tärkein unilelu <3 Sitä aina halitaan ja pussaillaan!
Oliver sai synttärilahjaksi Mofalta ja Marmorilta aivan tajuttoman ihanan Eero Aarnion Dinon, siihen päälle Oliver useasti kiipeää selkään. 
Tässä oli pieni kurkistus Oliverin "keskeneräiseen" huoneeseen. 

 





















Onnistiko teillä siirtyminen? Oliko pitkäkin prosessi?
Minkä ikäisiä teillä oltiin?

<3:lla Liina

Vanhojen kuvien satoa

maanantai 23. marraskuuta 2015


Oli ihanaa löytää kuva jossa minä olen fammon sylissä ja samantyylinen löytyi kännykästäkin :3 Facebookissa pyörii vanhojen kuvien haaste - jossa haastetaan ihmisiä jakamaan kuvia itsestään vähintään 15 vuoden takaa. Ehkä meissä Oliverin kanssa on pikkuisen samaa ;)
Instagram seuraajat ovatkin nähneet tämän kuvan jo viime viikolla.
Valitettavasti paljoa kuvia omasta lapsuudestani en löytänyt. Mutta ne jotka löysin oli mukavia muistoja pitkän ajan takaa. 

Lapsuudestani olen löytänyt ihania postikortteja joita isäni on lähetellyt reissuhommista, niitä kun lueskelin niin kieltämättä muutama kyynel valui poskea pitkin <3 On hienoa että tällaisia ollaan säilytetty lapsuudesta, koska ei niitä muuten osaisi mitenkään muistaa. 
Kaipasin pienenä todella paljon isääni joka ei ollut jokapäiväisessä arjessa mukana. Mutta onneksi nykyään on asiat toisin! Olemme lähes joka päivä tekemisissä. <3


 



Oletteko te jakaneet vanhoja kuvianne facebookissa?
Löytyykö teistä söpöjä kuvia lapsuudesta?

P.S Pitänyt kirjoittaa postaus pinnasängystä lastensänkyyn, mutta on ongelma... en saa lisättyä niitä kuvia tänne Bloggeriin? En tiedä miksi, mutta yritän huomenna uudestaan!
P.P.S Tällä viikolla on paljon ohjelmaa, mm. parturi ja mennään Oliverin isomummoa moikkaamaan.

<3:lla Liina

Apua, meillä asuu apina!

lauantai 21. marraskuuta 2015



























Vielä jonkin aikaa sitten sanoin että tämä ikä on helppoa, mutta vedän sanani takaisin. Tämä on ihan käsittämätöntä miten toinen ehtii joka paikkaan ihan pienessä ajassa. Sohvalle ollaan nyt opittu kanssa kiipeilemään ja siinä samalla treenataan tulemaan peppu edellä alas. Melko hyvin Oliver on kyllä tajunnut sen että peppu edellä tullaan alas.
Mutta se mihin on mukava myös kiivetä on sähköpatterit, siitähän näkee ikkunasta ulos. Nyt ei voi edes vessakäynniksi jättää poikaa yksinään, koska lopputulos voi olla mitä tahansa.
























Turvavaljaat jouduimme ostamaan syöttötuoliin, koska Oliver ei pysynyt hetkeäkään enää syöttötuolissa paikoillaan vaan jatkuvasti yritti pöydälle seisomaan. Koskakohan tämä vaihe oikein loppuu? - Toivottavasti pian! 


Löytyykö muidenkin perheistä apinoita?

<3:lla Liina



Pimeys vie mielen vai viekö?

torstai 19. marraskuuta 2015

Tämä syksy on jälleen kerran ollut mieltä masentava, ei oikeastaan muu masenna kun pimeys ja se kylmyys! Olen niin väsynyt, mutta onneksi Oliver virkistää mieltä jo olemassa olollaan todella paljon, vaikka on myös niitä päiviä kun tekisi aamulla mieli vaan jäädä nukkumaan tai suoraan töiden jälkeen lösähtää sänkyyn ja sulkea silmät. 

Odotan jo niin kevättä, silloin alkaa puissa jo vihertämään ja ruohokin näyttää kauniin vihreältä pitkän ja synkän talven jälkeen.
Vaikka kesällä on lämmin ja ihanaa niin mielestäni kevät on vuoden parasta aikaa kun kaikki mörököllit kömpii pois koloistaan, pystyy vähentämään pikkuhiljaa vaatetusta ja ollaan taas astetta lähempänä kesälomaa.

Jotenkin ankeeta kun viet Oliverin dagikseen aamulla, on pimeää ja kun haet Oliverin dagiksesta, on pimeää. Ainoa hetki kun voit katsella aurinkoa ( jos sekään edes paistaa ) on työpäivä, silloin voi katsoa ikkunasta pihalle. Viikonloppuisin saa sentään nauttia valoisista päivistä kun ulkoillaan koko perheen voimin.
Kaikki onneksi muuttuu kun tulee lunta, vai tuleekohan tämän vuoden puolella tänne päin Suomea?






















Ettei pimeys täysin mieltä vie, niin me kaivettiin varastosta joulukoristelaatikosta jouluvaloja. Niitä olemme nyt muutaman päivän laittaneet esille. Kummasti sekin pieni asia virkistää mieltä kun laitettiin parit sydämet roikkumaan ikkunoihin ja jouluvalot sisälle.

Illan pieni rentoutuminen, koostuu kynttilöiden lämmöstä ja tuoksusta, glögi kuppoisesta, viltin alla ja kullan kainalossa. Se vaikka kuinka paljon harmittaa tämä pimeys niin se tulee joka vuosi, ei siitä mihinkään pääse! Pitää vaan keksiä keinoja millä saa mieltä kohennettua.

Nyt kun on alkanut ilmatkin viilenemään, niin olemme alkaneet lämmittämään takkaa joka päivä ja kun kuvastakin näkyy kuinka innokas Oliver on, tuomaan sytykkeitä mammalle :)

Marraskuu on synkin ja kamalin, mutta onneksi tämäkin kuukausi on ihan kohta ohi! Joulukuussa riittää taas niin paljon puuhaa ja mietittävää.
Odotan Oliverin dagiksen joulujuhlaa ehkä eniten, se on meidän ensimmäinen joulujuhla <3


Joko teiltä löytyy jouluvaloja tai muita joulukoristeita?
Masentaako tämä pimeys ja kylmyys?

<3:lla Liina


Saako äiti joskus?

keskiviikko 11. marraskuuta 2015



Saako äiti joskus edes heittää hanskat tiskiin, tipahtaa sohvalle ja nostaa jalat ilmaan? Joskus tuntuu siltä että se hetki kun saa pikkuisen nukkumaan, kun tipahtaa sohvalla ja todellakin nostaa jalat ilmaan, huokaiset syvään helpotuksesta. Pieni rentoutumishetki, ei puhelinta, ei tietokonetta, ei telkkaria, vaan makaat siinä täysin rentoutuneena. Ajatuskaan siinä kohtaan ei pyöri, et mieti yhtään mitään. 
Pienen rentoutumishetken tietysti tulee pilaamaan se kun ajatus siivoamisesta lähtee liikkeelle. Katsot ympärille, joka paikassa leluja. On sotkuista mutta ei sentään likaista. Mieltä ei paranna se ettet oikeasti jaksaisi alkaa mitään siivoamaan tai muutakaan. Haluaisit vain olla.
Parantaisiko se sittenkin mieltä jos nousisi ylös sohvalta ja alkaisi siivoamaan, siinä kohtaa mielen valtaa ajatus " mistä sitä oikein aloittaisin? ". Pienen hetken siinä mietittyään että mistä sitä aloittaisi ja kävellyt kotia muutaman kerran ympäri ja katsellut ja kauhistellut paikkoja. Niin siinä kohtaa heitän hanskat tiskiin ja palaan takaisin sohvalle, otan tietokoneen esille ja mietin mitä tietokoneella sitten tekisi. 

Kyllä sitä siivota ehtii myöhemminkin, huomenna, ylihuomenna tai vaikka viikon päästä. Aina ei jaksa siivota, mutta ei sitä aina tarvitsekaan jaksaa. Joskus myös pitää saada vain olla, sen pitää kaikki äidit muistaa. Ettei ne tiskit tai pyykit sieltä mihinkään katoa jossei niihin koske, mutta ne voivat välillä odottaa. Se oma pieni rauhallinen hetki on myös joskus tärkeetä.

Nyt sammutetaan valot ja mennään nukkumaan :)

<3:lla Liina

Korvatulehdus ( TAAS! )

tiistai 10. marraskuuta 2015


Viimeksi sairastimme korvatulehduksen muutamia viikkoja sitten, emme olleet edes ehtineet vielä varaamaan kontrolliaikaa. Yöt ovat olleet yhtä hulinaa ja päivät suurta kiukuttelua niin päätimme tänään J:n kanssa että menemme Oliverin kanssa vielä illalla lääkäritalon päivystykseen. Ihan vain varmuudenvuoksi, kun ei voi koskaan tietää kun Oliver ei osaa kertoa että korviin särkee.

Vastassa oli erittäin mukava lääkäri-täti joka tutki korvat, nielun ja kuunteli keuhkot. Kaikki muut olivat ok, paitsi nuo korvat. Eli vanha korvatulehdus ei ollut sieltä koskaan parantunut, olisikohan tässä syy sille miksi Oliver on valvottanut öisin ja ollut normaalia kärttyisempi. Toivottavasti nyt antibiootti auttaa ja parantaisi tuon korvatulehduksen, koska tämä on jo kolmas korvatulehdus puolen vuoden sisään, en millään haluaisi että Oliverin korvat joudutaan putkittamaan vaikka kuulemma nykypäivänä ei niitä niin helpolla putkiteta mitä ennen vanhaa.
Tässä jo mieteinkin että nytkö me joudutaan tähän kamalaan korvatulehduskierteeseen... toivottavasti EI! 
Mutta jos vähäänkään minuun tulee niin kyllä korvatulehduksia tulee, olen itse aikuisiällä sairastanut useampia korvatulehduksia, 2-6 kpl vuodessa...Sen tietää kuinka tuskaista se itsellekin niin kyllä varmasti pikkuisellekin on. 

Seurataan vointia huomenna ja katsotaan miten antibiootti tehoaa ja nukkuuko hän koko yön ( pitkästä aikaa ). Ollaan J kanssa alettu olemaan todella väsyneitä kun öisin herätään useamman kerran . 

Onko teillä kokemusta useammasta korvatulehduksesta?
Onko jouduttu putkittamaan?

<3:lla Liina

Meidän toinen isänpäivä

maanantai 9. marraskuuta 2015


Kirjoitan tätä nyt päivän myöhässä, mutta eilen ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa. Mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan.
Oliver heräsi kahdeksan jälkeen aamulla, se oli jotain pientä arjen herkkua kun arkisin herään 6:30. 
Yöt on olleet melko hulinoita tässä viimeiset pari viikkoa, herätään joka yö, mikä on epätavallista kun yleensä nukuttu koko yön. Onko sitten päiväkodin aiheuttamaa eroahdistusta, hampaita vai mitä ne sitten onkaan niin kieltämättä alkaa olemaan pikkuisen väsynyt. 
Lauantai ja sunnuntai välisenä yönä Oliver poikkeuksellisesti sai tulla meidän viereen nukkumaan, ja se että herättiin kahdeksan jälkeen, niin ihanaa oli se kun hän aamulla halaili ja pussaili ja herätti. Nekin on niitä pieniä asioita joista tulee niin todella ihana fiilis! 

Eilen huomattiin 4:nnen alahampaan puhjenneen, että toivottavasti yöhulinat ovat hampaista. Mutta pikku hiljaa.

Annoimme J nukkua niin pitkään kun nukutti, koska olihan isänpäivä. J alkoi heräilemään siinä 10 jälkeen. Menimme antamaan Oliverin dagiksessa tekemän lahjan, se oli valmiiksi paketoitu ja en itsekään tiennyt mitä siellä oli. Mutta sieltä paljastui ampiaispyyhe jossa jalan jäljet, aivan ihana! 
Oman lahjan annoin jo lauantaina, kun en jaksanut odottaa että saa antaa sen toiselle, mutta sieltä paketista paljastui uusi parranajokone. Ei ollut vaikea tänä vuonna päättää että mitä ostaa kun juuri sopivasti vanha hajosi viime viikolla.
Aamiaista en vienyt sänkyyn, mutta se odotti keittiössä valmiina.

 






















Iltapäivällä meidät oltiin kutsuttu moffalaan syömään, jonne menimme sitten kävellen. Sinne ei ole kuin muutaman korttelin matka joten Oliver sai myös kävellä. Koko matkaa kumminkaan hän ei jaksanut kävellä joten kannoimme hänet.

Kaikinpuolin oli erittäin mukava päivä koko perheellä, vähän erilainen kumminkin. Illalla sitten aloimme valmistautumaan jälleen arkeen.

Lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa HopLopissa, siitä erikseen postaus!

Hyvää isänpäivää kaikille iseille! <3

Miten teidän isänpäivä sujui? 

<3:lla Liina

Olisiko aika pysähtyä ja vain olla?

keskiviikko 4. marraskuuta 2015





















Taas siitä on muutama päivä aikaa kun on tullut postailtua... Nyt alkaa pikkuhiljaa löytymään se "oikea rytmi" arkeen ja se oma asennoituminenkin tähän on jo hyvällä mallilla. Se oli niin erilaista kun J oli Oliverin kanssa kotona ja tulit töistä kotiin kuin se että haet Oliverin päiväkodista ja sen jälkeen vietetään yhdessä aikaa, leikitään, luetaan kirjaa, kokkaillaan ja siivotaan ( oon ihan hullu, mutta rakastan imurointia ). Tuntuu ettei ole läheskään niin paljoa aikaa mitä ennen, olisipa vaikka 2 h lyhyempiä työpäiviä, niin ehtisi tekemään enemmän.
Ehkä tämä pimeä kausi vaikuttaa jonkin verran, että haluaisi jo lähteä töistä joka päivä klo 14. Aina saa onneksi haaveilla kaikesta. Se on niin ahdistavaa että kun menet töihin on pimeetä ja kun pääsee töistä on jo hämärää ( mutta pian on jo pimeäkin klo 16 ). Tämä on kyllä oikeastaan syy miksi odotan hyvin paljon että sataisi lunta, on meinaa todella paljon valosampaa. Vielä toistaiseksi J on vienyt Oliveria dagikseen polkupyörällä ja mä haen hänet sitten heti töiden jälkeen, tämän ansiosta olen voinut mennä puolituntia aikaisemmin töihin ja lähteä pikkuisen aikaisemmin, mutta pian alkaa kylmät ilmat ja vien itse Oliverin dagikseen ja myös haen hänet sieltä.

Se toisen jättäminen sinne on vieläkin niin sydäntä raastavaa kun toinen jää sinne itkemään. Mutta onneksi se itku loppuu lähes heti kun ovi on sulkeutunut. Onneksi Oliverilla on niin mukavat dagistädit, tiedän että Oliver on siellä hyvässä hoidossa ja on muutama oma ikäinenkin kaveri siellä. He kuulemma siellä aina keskustelevat omaa kieltään. Se on niin kiva kuulla että heillä on pitkälti mennyt hyvin siellä. Tosin on niitä päiviä kun Oliver on nukkunut 30 min päiväunet ja nukahtanut sitten kotimatkalla autoon, mutta jos toista väsyttää niin pakko antaa nukkua. Mutta nyt on myös alkanut nukkumaan pidempiä päiväunia dagiksessa, n. 2h. Tietty onhan se aina sellaista että yksi on hereillä niin se häiritsee kaikkien muiden unia.

Se sitten on niin ihanaa hakea Oliverin dagiksesta, kun toinen oikein juoksee kohti ja on niin innoissaan! Nämä pienet mutta ihanat hetket ovat niin parhaita! <3 Vaikka toinen sitten illalla kiukuttelisikin niin pienet ihanat teot auttavat aina jaksamaan.

Tuntuu niin siltä että arkena juostaan kuin päättömät kanat, vaikkei poistuttaisiin kotoa mihinkään niin se on ihan hurvatonta menoa kotona, tarvii kokkailla, siivota ja kaikkea. Mutta se kun Facebookissa pyörii sellainen kuva jossa lukee " Sinun arkesi on jonkun lapsuus ", laittoi oikeasti miettimään että josko nyt olisi hyvä aika pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä. Ei Oliverkaan kauaa pieni ole. Tämä tietenkin on helpommin sanottu kuin tehty, kun aina on tottunut tekemään kaikennäköistä, mutta pienistä se alkaa! <3



Miten te olette "aikatauluttaneet" arkenne? 
Onko teidän arkenne ihan päätöntä menoa?

<3:lla Liina




Designed By Hello Manhattan