Kaksplus.fi

Olisiko aika pysähtyä ja vain olla?

keskiviikko 4. marraskuuta 2015





















Taas siitä on muutama päivä aikaa kun on tullut postailtua... Nyt alkaa pikkuhiljaa löytymään se "oikea rytmi" arkeen ja se oma asennoituminenkin tähän on jo hyvällä mallilla. Se oli niin erilaista kun J oli Oliverin kanssa kotona ja tulit töistä kotiin kuin se että haet Oliverin päiväkodista ja sen jälkeen vietetään yhdessä aikaa, leikitään, luetaan kirjaa, kokkaillaan ja siivotaan ( oon ihan hullu, mutta rakastan imurointia ). Tuntuu ettei ole läheskään niin paljoa aikaa mitä ennen, olisipa vaikka 2 h lyhyempiä työpäiviä, niin ehtisi tekemään enemmän.
Ehkä tämä pimeä kausi vaikuttaa jonkin verran, että haluaisi jo lähteä töistä joka päivä klo 14. Aina saa onneksi haaveilla kaikesta. Se on niin ahdistavaa että kun menet töihin on pimeetä ja kun pääsee töistä on jo hämärää ( mutta pian on jo pimeäkin klo 16 ). Tämä on kyllä oikeastaan syy miksi odotan hyvin paljon että sataisi lunta, on meinaa todella paljon valosampaa. Vielä toistaiseksi J on vienyt Oliveria dagikseen polkupyörällä ja mä haen hänet sitten heti töiden jälkeen, tämän ansiosta olen voinut mennä puolituntia aikaisemmin töihin ja lähteä pikkuisen aikaisemmin, mutta pian alkaa kylmät ilmat ja vien itse Oliverin dagikseen ja myös haen hänet sieltä.

Se toisen jättäminen sinne on vieläkin niin sydäntä raastavaa kun toinen jää sinne itkemään. Mutta onneksi se itku loppuu lähes heti kun ovi on sulkeutunut. Onneksi Oliverilla on niin mukavat dagistädit, tiedän että Oliver on siellä hyvässä hoidossa ja on muutama oma ikäinenkin kaveri siellä. He kuulemma siellä aina keskustelevat omaa kieltään. Se on niin kiva kuulla että heillä on pitkälti mennyt hyvin siellä. Tosin on niitä päiviä kun Oliver on nukkunut 30 min päiväunet ja nukahtanut sitten kotimatkalla autoon, mutta jos toista väsyttää niin pakko antaa nukkua. Mutta nyt on myös alkanut nukkumaan pidempiä päiväunia dagiksessa, n. 2h. Tietty onhan se aina sellaista että yksi on hereillä niin se häiritsee kaikkien muiden unia.

Se sitten on niin ihanaa hakea Oliverin dagiksesta, kun toinen oikein juoksee kohti ja on niin innoissaan! Nämä pienet mutta ihanat hetket ovat niin parhaita! <3 Vaikka toinen sitten illalla kiukuttelisikin niin pienet ihanat teot auttavat aina jaksamaan.

Tuntuu niin siltä että arkena juostaan kuin päättömät kanat, vaikkei poistuttaisiin kotoa mihinkään niin se on ihan hurvatonta menoa kotona, tarvii kokkailla, siivota ja kaikkea. Mutta se kun Facebookissa pyörii sellainen kuva jossa lukee " Sinun arkesi on jonkun lapsuus ", laittoi oikeasti miettimään että josko nyt olisi hyvä aika pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä. Ei Oliverkaan kauaa pieni ole. Tämä tietenkin on helpommin sanottu kuin tehty, kun aina on tottunut tekemään kaikennäköistä, mutta pienistä se alkaa! <3



Miten te olette "aikatauluttaneet" arkenne? 
Onko teidän arkenne ihan päätöntä menoa?

<3:lla Liina




8 kommenttia:

  1. Täällä myös niin odotellaan sitä lunta, että tulisi hieman valoisampaa, tämä pimeys kieltämättä väsyttää.. :s

    Kyllä täälläkin mennään välillä kuin päättömät kanat enemmän tai vähemmän, ehkä se siitä, kun arki tasoittuu, meillä kun on takana vasta yksi päiväkotiviikko ja kaikki on vielä aika uutta. On tämö silti ns helpompaa kuin olin kuvitellut... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein tiedä odotinko mitään? :D siis millaista tämä päiväkotiarki on. :D
      Mutta joka vuosi on jotenkin apea kun tulee pimeetä ja kylmää :(

      Poista
  2. Tuntuut, että on ihan päätöntä menoa, vaikka ei tehdä yleensä mitään suunnitelmia pitkälle tulevaan, mutta silti päivät täyttyy kummasti menoista ja tuntuu, ettei ehdi kaikkia ystäviä treffaamaan. Teihinkin pitäny usein yhteyttä pitää ja kysyä treffaamaan meitä, mutta sit on menoja. Kalenterin tarttis, niin voisi vähän kirjata ylös ja aikatauluttaa ja suunnitella paremmin. Perhekalenteri ei riitä, pitää olla ihan ikioma mukana kuljetettava kalenteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma, ei sitä ehdi kaikkia jatkuvasti tapaamaan, ja se harmittaa ihan suunnattomasti ettei ole teihinkään mitään yhteyttä pitänyt :(
      Mutta töistä mulla on kalenteri jota käytän myös vapaa-ajalla, pakko se vain on! Ei kaikkea muuten voi muistaa :D

      Poista
  3. Toi on oikeasti tosi hyvä lause ja pistää heti miettimään! Mä oon usein sen varjolla esimerkiks hyvällä omalla tunnolla nukkunut Leon vieressä päiväunet enkä lähtenyt siivoamaan tms. Toinen on niin pienen hetken pieni ja tää yhden lapsen arki on ainutlaatuista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Muistan kans tuon ajan kun löffäiltiin Oliverin kanssa sängyssä pitkiä aikoja, mutta nykyään kokoajan pitää seurata mitä toinen tekee :D Teen siitä jossain kohtaa postauksen :)

      Poista
  4. Meillä tuo itku kesti jonkun aikaa mutta loppui sitten. Nykyään saattaa tulla pientä itkua mikäli aikaisin aamulla onkin viereisen ryhmän tädit vastassa, mutta kyllä se siitä. Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä <3 kyllä se siitä pikkuhiljaa :)
      Tsemppejä myös sinne !

      Poista

Kiitos kommentista <3

Designed By Hello Manhattan