Kaksplus.fi

TAAPERON KANSSA RAVINTOLASSA

perjantai 29. huhtikuuta 2016


KYLLÄ VAI EI ?

Halusin viedä perheeni syömää ravintolaan syntymäpäiväni kunniaksi. Mietittiin tovi että mikä ravintola sopisi tällaiselle taaperoperheelle, päädyimme S-ketjun Rossoon. Päätös ei ollut vaikea kun katsoi netistä heidän lasten ruokalistoja.

Ensimmäisenä kun astuimme sisään, meidät ohjattiin pöytään joka oli ihan leikkipaikan vieressä ( tästä iso plussa ). Päätettiin J:n kanssa jo kotona mitä Oliver saa ruuaksi. Herkullisia lihapullia sekä perunamuusia. Lasten ruokalistasta kanssa iso plussa koska oli niin sanotusti paljon normaalia ruokaa eikä pelkästään ranskalaisia ja nakkeja.

Ruuat tilattuamme siirryimme hakemaan alkupalapöydästä pikkuisen salaattia ja Oliver sai sitten patonkia. Kun tämä meidän pikkuinen ei salaattia syö! 

Tähän asti kaikki meni ihan kuin strömssöössä! Mietin että ihan täydellistä ja ihanaa, että pitää tulla useamminkin ravintolaan.



Sitten vedän takaisin sanani, että olikin niin ihana...
Oliver ei onnistunut niin hyvin syömään haarukalla perunamuusia, niin olihan ne lihapullatkin levinnyt jo lattialle, syöttötuolissa valui perunamuusia. Silloin mietin että ei koskaan enää, eikä milloinkaan, olin kuolla J:n kanssa häpeään. 
Sitten tuli tarjoilija joka sanoi meille rohkaisevasti " Ei hätää, tämänhän takia tulitte syömään että joku siivoaa teidän jälkenne "
No joo... pitää paikkansa, mutta pyysin paperia että voisin vähän siivota pahimmat sotkut pois. 

Siinä kohtaa oma ruokani oli jo jäähtynyt. Osasin silti jotenkin tähän varautua, mutta pakko sitä on kokea uusia kokemuksia.

Kun Oliver oli ruokansa syönyt siirtyi hän leikkipaikalle leikkimään ja silloin sain syödä kylmää ruokaa, mutta oli se pihvi kumminkin herkullinen. NAMS!

Kaikinpuolin kumminkin tykästyin Rosson tapaa kohdella lapsiperhettä, saatiin ruokalappu, nokkamuki yms. Tarjoilija kävi vähän välillä kysymässä Oliverilta jotain. Näistä pienistä asioista jäi kyllä huikean hyvä fiilis! 




Tulin sellaiseen tulokseen, että kerran vuodessa ravintolaan taaperon kanssa on ok, ei useammin. En kestä sitä sutun määrää ja kun ihmiset katsoo paheksuvasti.

Millasia kokemuksia teillä on ravintolassa taaperoiden kanssa? 

<3:lla Liina
p.s kuvat otettu puhelimella. Rosso ei ole mitenkään tekemisissä postauksen kanssa.


TUTUSTUMIST PORI-MURTEEL

maanantai 25. huhtikuuta 2016


VAROITUKSEN SANA : Postaus toteutettu pori-murteel, HUOM! Tämä ei jää tavaksi!

Kute varmaa olitte huomanneet että meijä blogi on muuttan Kaksplussan blogiverkostoo, nii päätin et pieni esittely varmaa olis tarpeen. Mikäähän ei tässä bloggaamisessa muutu, sama Liina ja Oliver tääl vieläki seikkailee. Oon ollu ja oon vieläki nii innoissani täst, et J on varmaan menettäny järkensä. Täst tuli totta, mitä on tullu haaveiltuu!

Oon 26v suomenruotsalaine humoristine mamma Porist tai ainaki mä yritä kovi, välil oikee hävettää myöntää olevansa porilainen. Mitennii muka porilaiset on outoja? 
Oon hyvi temperamenttine, kiihdyn nollast sataa iha muutamas sekunnis ( Oliverii odottaessa vieläki nopeemmin ). 
Oon ehkä pikkuse arka tai ujo, millai sen sit muotoilis mut sitku pääsee juttuu niin jutulle ei meinaa tul ollenkaa loppua!

Oliver teki meistä perheen 1,5 vuotta sitten, siit lähti blogin nimikin. Siit alko äitiyde taipale, aina se helppoo ei ol ollu mutta hetkeekään en vaihda pois! Me kasvatetaa Oliverii mut hän siin samal kasvattaa meit vanhempin, mut myös ihmisin. 
Enne Oliverii en oikeastaa osannu odottaa mitä kaikkee vanhemmuus tuo, paljo iloo, huolepitoo ja enne kaikkee sitä äidi rakkaut ei osaa sanoin kuvat, se o parast mitä on <3 

Palasin äitiysloman ja kesäloman jälkee takasin töihin tuttuun ja turvalliseen työpaikkaa jossa työskentelen myyntiassarin, joten arkemme on melko kiireist. Kesällä 2016 aiomme sanoa J:n kanssa "tahdon". Niistäki pääsee lukee sillo tällö.

Meen perhe on höystetty huumorilla ja elämää ei pidä ottaa liia vakavasti! Eihän?
Elämä olis tylsää jossei koskaa naura! 





























Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat!
P.S Löydät meidät myös Instagramista Liinail

Huh, olipa vaikeata kirjoittaa täysin porimurteella, useampaan otteeseen joutui kumittamaan sanoja ja kirjoittaan niitä uudestaan!

<3:lla Liina

SUTTUMONSTERI

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016


Tiedätte sen tunteen kun olette juuri puunanneet kämpän ja vaihtanut puhtaat vaatteet...sitten tulee suttumonsteriiii...
Kaikki lapset suttaa, koska eihän se itse syöminen ole niin helppoa. Monta kertaa päivässä saat pestä pöydän kunnolla ja imuroida keittiön murusista. ( Tässä asiassa Electrolux Ergorapido on arjen pelastus, thank god että joku sellaisen apurin keksinyt! ) Vielä en tosin ole keksinyt apua puuron puhdistamiseen apua, sen pitää muistaa välittömästi pyyhkiä tai muuten joudut niitä hinkkaamaan lusikalla niitä pöydästä, se on sitten omasta laiskuudesta kiinni.


Ruokalappu ei pahemmin auta suttaamista ja ruuan valumista paidan sisälle, mutta hei lapsiahan nämä on ja vaatteet saa onneksi pestyä. Sitten tuleekin se suurin mutta... mamma ei aina kestä sitä sotkun määrää. Mietin pienessä mielessäni että tämäkin asia on ohi menevä vaihe, vai onko?
On tai ei, niin meillä näkyy kotona elämisen jälki, on leivänmuruja, koirankarvoja siellä sun täällä, puuroa voi olla syöttötuolissa...mutta haittaako se?


Nämä ovat onneksi niitä syitä jotka auttavat pitämään siivoamisen motivaatiota yllä, kuka haluaa herätä aamulla niin että tiskipöytä on täynnä tiskejä, keittiön lattialla on iltainen maitolammikko ja pöytä ui puurossa, tuskin kukaan?
Vaikka tiskipöytä täyttyy päivän mittaan, niin iltaisin ja päiväuniaikaa on hyvin aikaa siivota että aamulla on jälleen hetken siistiä!

Muillakin suttaavia taaperoita?

<3:lla Liina

KOHTI RENNOMPAA ÄITIYTTÄ

torstai 21. huhtikuuta 2016


Päätin aloittaa ison projektin, rennompi äitiys. Mitä se sitten oikein tarkoittaa? 
Olen huomannut itsestäni sen että aina vain odottaa ja odottaa isompia etappeja. 

Joskus Terhi Äiti ja melukylän lapset - blogista kirjoitti että esikoisen aikana sitä odottaa että voi tehdä sitä ja tätä. ja pääsemme yhdessä kunnolla ostoksille ja viettämään päivää. En jotenkaan osannut elää hetkessä, vaan ajattelin liikaa tulevaa. Ensimmäiset pari vuotta taisikin mennä siihen, että aina odotin kumpa hän oppisi nyt sen ja tuon, jotta voitaisi tehdä sitä ja tätä."  * Lainattu Äiti ja melukylän lapset postauksesta. *

Itsekin syyllistyn tällä hetkellä siihen että kunhan Oliver oppisi jo kunnolla puhumaan ja oppisi sitä sun tätä, niin sitten voi tehdä sitä ja tätä. Haluan että tähän tulee stoppi, haluan enemmän nauttia tästä hetkestä! Koska tätä ei jatku loputtomiin, Oliver kasvaa jatkuvasti ja pitäisi nauttia näistä hetkistä eikä miettiä ja odottaa kun Oliver on esimerkiksi 3-vuotias. Koska totta puhuen, ei siihenkään kauaa enää mene kun hän 3-vuotias. 
Kun Oliver ei vielä liikkunut eteenpäin, niin sitä odotti että hän alkaa ryömimään, sitten konttaamaan ja sitten kävelemään. Vaikka isoja etappeja ollaan saavutettu, niin sitä vain odottaa ja odottaa seuraavaa oppimista ja unohtaa toden teolla elää tässä hetkessä. 

Aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa pienin askelin kohti rennompaa äitiyttä ja olla jatkuvasti miettimättä tulevaa. Helppoa se ei tule olemaan mutta pienin muutoksin saa pidemmällä kaavalla suuria muutoksia aikaiseksi. 


Osaatteko elää hetkessä vai mietittekö jatkuvasti tulevaa? 

<3:lla Liina

LAPSIMESSUT 2016

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Juuri heränneenä, Tacticin pisteellä

Otin töistä liukumavapaan että pääsimme lähtemään jo torstaina työpäivän jälkeen ajamaan kohti Järvenpäätä. Onneksi menimme Järvenpäähän äitini luokse yöksi, koska perjantaista olisi muuten tullut todella raskas ja pitkä
päivä.

Perjantaina heräilimme klo 8:30 ja aloimme valmistautumaan lapsimessuille lähtöön sekä Oliverin ensimmäiseen junamatkaan. Olimme messukeskuksessa puol kahdentoista aikoihin ja tuntui että väkeä oli jo paljon liikkeellä.

Lilla Company

Harmiksemme jälleen kerran voin todeta että yksi päivä on liian pieni aikaa kierrellä messuilla ja ensi vuonna otan opiksi että menemme koko viikonlopuksi äidillemme Järvenpäähän.
Paljon tuttuja bloggaajia oli menossa vasta lauantaina messuille että sekin on yksi syy jonka takia olisi mukava mennä muutamana päivänä messuilla. Toisaalta jos äiti ei asuisi Järvenpäässä niin en välttämättä Porista lähtisi messuille pariksi päiväksi, onni on että hän asuu siellä!

GUGGUU:lta olisimme halunneet tupsupipon ja ehkä uuden jumpsuitin mutta pipojen koot olivat loppu ja sitten en jaksanut odottaa jonossa jumpsuitin kanssa. Gugguun messuosastolla riitti vilinää jatkuvasti.
Vaikka Gugguun jumpsuit jäi hankkimatta löysimme -30 % alessa Lilla Companyltä Mini Rodinin T-rex jumpsuitin.

Paluumatkalla väsyneet matkustajat
Loistavan ja huikean messupäivän kruunasi se että tapasimme vihdoin ja viimein 10 plussan Matleenan!
Jotenkin huvittavaa on se että vaikkei ole koskaan ennen nähnyt toista, niin ihan kun oltaisiin aina tunnettu, on tämä internet ihmeellinen paikka! 

P.S Blogiin on tulossa pientä suurta muutosta jossakin kohtaa, siitä sitten enemmän jossain kohtaan. 

<3:lla Liina

" MISSÄ OLIVER ON? "

maanantai 11. huhtikuuta 2016


Uusin ja hauskin leikki on tällä hetkellä " Var är Oliver? " ( Missä Oliver on? ) Sitten hän osoittaa kohti itseään, yleensä sormi on juurikin menee nenän päälle. Seuraavaksi kysytään " Var är mamma ?" ( Missä mamma on? ), sitten sormi osoittaa mammaa kohti ja toistetaan naurahtaen "mamma". Tässä kohtaa useasti hän tulee vielä ja halaa! 


Seuraavaksi vuorossa Oliverin ja mamman jälkeen on " Var är Huugo? " ( Missä Huugo on? ).
Sormi alkaa menemään Huugon suuntaan ja Oliver jo toistelee Huuko, Huuko ja naurahtelee.
Oliver useasti tässä kohtaa menee halaamaan Huugoa. Oliver on melkoinen ha
Pappan osaa myös näyttää mutta hän ei ollut leikkihetkenä juuri kotona.


Sen näkee kuinka innoissaan Oliver on kun hän osaa näyttää missä on mikäkin tai ketäkin. Sen näkee hänen ilmeestään kuinka onnellinen hän on uusista taidoistaan. 
Tätä voidaan leikkiä ja toistella useampaan kertaan päivässä ja joka kerta se on yhtä hauskaa! 


Onko teillä tykätty tällaisista leikeistä?

<3:lla Liina 


VÄLIKAUSIVAATETTA OLIVERILLE

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Molon vk-haalari 86
Tämä Molon haalari sulatti sydämen, olin ihan sulaa vahaa kun saimme tämän Oliverille! Ihanan värikäs ja hyvä istuvuus. Tämän kanssa Oliver mielellään liikkuu ja liikkuvuus on helppoa. Huomasi kuinka paljon Oliver nautti ulkoilusta viime viikonloppuna ja tämän haalarin iso plussa on hyvät heijastimet! 

Molon vk-haalari, viime viikonloppuna testissä

Ticket to heaven vk-puku 80. Hanskat Didriksons ja pipo Mini Rodinilta.
Tämän Ticket to heaven vk-puvun ostin kun Oliver oli vielä pieni vauva. Olin silloin kuullut paljon kehuja Ticketin ulkovaatteista, joten olihan sellainen pakko hommata. Tämän puvun plussa ehdottomasti on fleece tuolla alla. Tämä puku kestää myös jonkin verran vettä. Tästä väristä en niinkään välitä, mutta kun on keltainen Mini Rodinin pipo niin se huomio siirtyy siihen, niin onko sillä puvun värillä sittenkään niin väliä? 
Tuo pipo sopii täydellisesti Molon haalarin kanssa.

Reima vk-haalari 86
Tämä Reiman vk-haalari on samaa kokoa Molon haalarin kanssa mutta Oliver hukkuu tähän Reiman haalariin. Tähän haalariin rakastuin ensisilmäyksellä, koska tummansinistä ja valkoista. Tämän haalarin ostimme jo syksyllä jolloin tämä mamma oli ihan hurahtanut tummansiniseen ja valkoiseen. Enää tämä haalari ei niinkään miellytä silmää. Tuleekohan tämä koskaan käyttöön? 


Näistä pikku asioista olen oppinut kantapään kautta, että älä enää ikinä hanki jemmaan isompia kokoja. Koska ne vaatteet eivät välttämättä enää miellytä kun koko olisi tulossa käyttöön.
Kuinka idiootilta sekin kuulostaa mutta kun siirryimme vaatteissa 86 kokoon, niin tuli myytyä melkein kaikki jotka oli tullut aikaisemmin jemmattua, suurimmaksi osaksi kyllä bodeja mutta myös ihan perus housujakin.


Jemmaillaanko teillä paljon vaatteita?
Onko jo välikausivaatteet hankittuna?

<3:lla Liina

UUDEN KAMERAN TESTAUSTA

torstai 7. huhtikuuta 2016

Ei siinä sitten montaa päivää mennytkään, kun kamerakuumeesta siirryttiin hankintatasolle... Niin paljon se mietitytti ja mietittiin J:n kanssa että ostaako vai eikö osta.

Tänään meille muutti siis Olympus pen E-pl7, josta eilen kirjoittelinkin.
Jonkin verran tullut tätä testailtua tänään ja kokeiltua eri asetuksia. Kerrankin kuvien siirtäminen on helppoa kamerasta iPhoneen saa langattomasti, todella helppoa ja vaivatonta.
Pienessä hetkessä saat kuvia jaettua mm. instagramiin tai Facebookiin.

Tässä pientä kuvasaldoa tältä päivältä, kuvia ei olla muokattu lainkaan ( seuraavaksi tarvitsee alkaa opettelemaan kuvien muokkausta )
Jatkamme kameraan tutustumista huomenna ja viikonloppuna ...




Hyvää viikonloppua kaikille! <3

<3:lla Liina

KAMERAN HANKINTAA JA UUSI ULKOASU

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Saatiin vihdoin ja viimein J:n tekemään meille uuden ulkoasun. Välillä on kiva vaihtaa ulkoasua, siinä vanhassa ulkoasussa Oliver oli vain 6 kk vanha ja nyt tässä uusimmassa on 1v kuvista otettu yksi tähän käyttöön.
Se on sellaista kategoriaa, jota en ainakaan toistaiseksi hallitse, kiinnostusta tietenkin löytyy mutta katsotaan jos sitä uuden kameran myötä kiinnostuisi.

Kuten varmaan olettekin lukeneet että sairastan tällä hetkellä ylitsepääsemätöntä kamerakuumetta, eikä J siihen auta yhtään kun sekin sanoo että sellainen kyllä olisi ihan kiva. Ollaan katseltu muutamia eri vaihtoehtoja ja ollaan päädytty Olympus PEN E-PL7. Olen tässä paljon lukenut kehuja kamerasta ja arvosteluita. Näissä uusissa järjestelmäkameroissa ( en tiedä kuinka kauan on ollut, mutta minulle täysin uusi asia ) on wifi, siitä jos jostakin olen innoissani!

Mutta samalla herää kysymys...innostuuko kuvaamaan vain muutaman viikon ja kamera jää pölyttymään kaapin päällä vai tuleeko sitä oikeasti käytettyä?
Haluaisin panostaa enemmän kuviin täällä blogissa ja muutenkin valokuvailla enemmän, vaikka nyt kameran virkaa on hoitanut iPhone 6, niin eikö se sitten riittäisi?

Onneksi J tietää kameroista melko paljon, koska se on minulle kyllä totaalinen viidakko. Joskus 10 vuotta sitten menin ostamaan alennus kameraa ( 299 € ) ja tietenkään niistä mitään ymmärtämättä, kunhan nyt halusin järjestelmäkameran. Niin mystisesti lähdinkin sieltä 899 €:a maksavan kameran kanssa, olihan se todella hyvä kamera, mutta tällainen ihminen joka niistä mitään ymmärtämättä niin se kamera ei päässyt valloilleen ja kyllä, se oli niin iso kamera ettei sitä koskaan tullut otettua minnekään mukaan, joten se jäi kaapin päälle pölyttymään muutaman kuukauden innostuksen jälkeen.

En silti sitä kiellä etteikö sillä saanut hyviä kuvia, tässä pieni vertauskuva iPhone 6 ja Sony Alphan ( en muista enää mallia )

Sony Alpha laatua
iPhone 6 laatua

Mitäs pidätte uudesta ulkoasusta? 
Onko teillä kokemusta Olympus PEN E-PL7? 

<3:lla Liina

HÄÄT - MITÄ TAPAHTUI?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Reilu kuukausi sitten kävimme keskustelua J:n kanssa ja päätimme että perumme häät. Siis päätimme ettemme pidä häitä. Mitä kävi? Miksi? 
Oi kuulkaa, olin niin helpottunut kun päätimme näin, todella suuri tiiliskivi tippui harteilta, sai taas elää niin kuin ennen. Parisuhde taas alkoi kukistamaan, noustiin sieltä pohjamudasta jossa olimme jo pitkään rämpineet. Stressi, se kaiken pahan alku. Onko yksi päivä sen arvoista että vuoden päivät stressataan kaikesta ja kuunnellaan kaikkien opastuksia " mitä kaikkea siellä pitää olla ". 

Tämä tuli ystäville kuin sukulaisille täysin yllätyksenä, kukaan ei osannut odottaa sitä tekstiviestiä jonka lähetin " Häät on peruttu , en jaksa vielä alkaa selittämään " 
Vaikka olimme kaikille ilmoittaneet ettei niitä tule emme olleet peruuttaneet mitään. Emme paikkaa, valokuvaajaa, kirkkoa tai pitopalvelua.

Kuukauden päästä tästä, "ilkeä" äitipuoleni ehdotti täysin erilaisia häitä... ja näillä mennään tällä hetkellä. 
Tällä viikolla olen siis peruuttanut kaiken ( paitsi kirkon ) ja teemme häistämme MEIDÄN näköiset. Ei stressiä, ei mitään. Nyt ollaan jo viikon päivät näitä työstetty, mietitty ja kyselty pikkuisia tarjouksia. Vielä tässä vaiheessa en kerro näistä sen enempää, kun olemme suunnittelussa pikkuisen pidemmällä voin kertoa. Kyllä, nyt olen salaperäinen, mutta ei se ole yllätys tuleville vierailemme jos kerron millaista kulkua ollaan mietitty.

Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, töissä menee hyvin, parisuhde voi hyvin ja Oliverin kanssa on kaikki hyvin.


Pitääkö häät olla perinteiset?

<3:lla Liina

MITÄ HUHTIKUU TUO TULLESSAAN?

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Yleensä aina huhtikuu on ollut kaikista paras kuukausi! Ehkä sen takia että alkaa lämpenemään, saa viettää pääsiäistä, on omat synttärit, unohtamatta lapsimessuja, tänä vuonna on vielä parturia, neuvolaa ja käymme hakemassa esteettömyystodistusta tulevaan avioliittoon, joka on mennyt ihan päälaelleen. Kaikki hääsuunnitelmat meni uusiksi, niistä sitten joku toinen postaus lisää. Lumet alkaa yleensä sulamaan huhtikuussa vaikka nyt poikkeuksellisesti sulivat jo maaliskuun puolella.
Nuorempana huhtikuu oli se kuukausi kun kaivettiin skootteri talvisäilöstä ja pääsi taas huristelemaan skootterilla. Kaksi vuotta sitten kävimme niskapoimu-ultrassa ja sekin sattui sopivasti syntymäpäivälleni ja sain silloin pomolta vapaata töistä koko päiväksi. 

Kuva 10.4.2014, Oliverin ensinäkeminen


Huhtikuusta ei ole enää pitkä aika kesään ja päivät on pitkiä ja mieli on korkealla. Pääsee aloittamaan tekemään pihatöitä ( mm. haravointia ). Vaihtaa kesärenkaat, tehdä auton suursiivous ja kunnon pesu. Huhtikuussa on niin paljon tekemistä että mieli pysyy korkealla!

Uskon jälleen kerran huhtikuun olevan vuoden paras kuukausi. Huhtikuussa on aina paljon ohjelmaa niin kuukausi kuluu todella nopeasti. Huhtikuussa on joka vuosi myös tapahtunut kaikkea mukavaa jonka takia sitä joka vuosi odottaa.

Mitä tänä vuonna aprillipäivänä huijataan?
Mikä on vuoden paras kuukausi?

P.S Muistakaa käydä osallistumassa Facebookissa-sivullamme Lapsimessujen lipun arvontaan :)
Arvonta päättyy 2.4.2016 klo 18:00

<3:lla Liina
Designed By Hello Manhattan