Kaksplus.fi

VAUVAVUOSI VS TAAPEROIKÄ

lauantai 21. toukokuuta 2016

Oliver syntyi niin pienenä etten koskaan ollut pitänyt sylissä tai edes koskenut niin pieneen ihmiseen. Epäröin sairaalassa todella paljon, miten sitä uskaltaa ettei toinen mene rikki. Kun toinen oli niin pieni ja hento. Siitä alkoi äitiyden tie.
Ensimmäiset viikot menivät epäröidessä ja miettiessä että saako pikkuinen tarpeeksi ruokaa rinnasta. Neuvolassakaan ei paljon tuettu täysimetystä vaikka Oliverin paino nousi paremmin kuin hyvin, neuvolasta usein kuulin " kyllä tarvitsee antaa lisämaitoa ". Silloin vielä kuuluin Imetyksen tuki ry:n facebook-ryhmään josta sain henkistä tukea ja olin päättänyt että imetän lastani ja kauan.


 Vaikka Oliver on ollut alusta asti suht.hyvä nukkumaan, niin oli muutamia unettomia öitä. Pientä masua silloin väänsi ja itkit. En tiennyt mitä tehdä, mutta se auttoi että kannoin sinua ympäri kotia ja taputtelin pyllylle. Saimme olla onnekkaita ettei tämä ollut jatkuvaa.
Muistan sen vielä kun eilisen päivän kun olin muutaman unettoman yön jälkeen niin väsynyt ja Oliver ei meinannut mitenkään rauhoittua unille niin lähdimme vaunuttelemaan ja kello oli silloin 03:37, en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kun väsymys oli ottanut ohjat käsiinsä.
Silloin ei paljoa mietitä että mitä tehdään jos on keino saada vauva hiljaiseksi ja nukahtamaan.


Vauvavuodessa kaikki oli uutta ja ihmeellistä, miten oikein opin kaikki?
Facebookissa meillä on lokakuussa 2014 - syntyneillä oma ryhmä joka on ollut kyllä kultaakin kallimpi ryhmä. Sieltä on saanut apua ja tarvittaessa aina vertaistukea.
Sen takia suosittelenkin jokaisen odottavan äidin liittymään vauvan lasketun ajan Facebook-ryhmää.
Oli sitten vauvan tukassa karstaa, mitä pukea ulos vaunuihin keväällä kun vauva hikoilee, onko normaalia että vauva on jatkuvasti haluaa olla rinnalla tai miten unikoulun kanssa.

Odotusaikana oli ajatus että vauva oppii itse nukahtamaan ja nukkumaan koko yöt - VÄÄRIN!
Sekin oli asia josta meni sormi suuhun ja mietittiin J:n kanssa että miten tästä selvitään ja mitä meidän pitäisi tehdä. Me turvauduimme kysymään anopilta apua, joka suositteli unikoulua.
Siitä voit lukea > TÄÄLTÄ <




Hauskinta on se että kun ns yksi murhe on poissa niin toinen tulee tilalle. Mitä sitten tapahtuu kun lapsi sairastuu ensimmäisen kerran?
Oliver sairastui ensimmäiseen korvatulehdukseen 6,5 kk iässä ja se oli ihan kamalaa kun ei pystynyt mitenkään auttamaan toista vaikka toista sattuu. Ainoa apu oli turvautua lääkäriin, joka tietenkin määräsi antibioottikuurin ja särkylääkettä. Mutta hei, heti kun lääkitys aloitettiin se auttoi, Oliver oli jälleen iloinen ja onnellinen oma itsensä!


Oliver ei ollut suuritarpeinen vauva vaan välillä kelpasi makoilla leikkimatolla lelujen kanssa. Tähän tuli muutos n. 8 kk iässä kun äiti ei saanut edes mennä vessaan ilman huutoa.
Sitä oppi vauvavuoden aikana arvostamaan omaa aikaa, oli kyse sitten juhlista, ripsien pidennyksistä, parturista tai ihan vain koiran kanssa lenkillä käymisestä. 


Kun Oliver oppi ryömimään, hän halusi kontata. Kun hän oppi konttaamaan, hän halusi nousta ylös. Kun hän oppi nousemaan tukea vasten ylös, hän halusi kävellä tukea pitkin. Kun hän oppi kävelemään tukea pitkin, hän halusi kävellä ilman tukea. Sekös pistikin ärsyttämään kun halusi mutta ei osannut. Nämä iät olivat melkoista kitinää. Silloin huomasin että pojan tahto on kyllä minulta perittyä.
Oliver otti ensiaskeleensa ilman tukea 10 kk iässä, 2 päivää ennen kuin palasin äitiyslomalta töihin. Se oli hartain toiveeni että sen ehtisin näkemään vielä kotona ollessa.


Välillä oli niin tylsää että odotin että pääsen takaisin töihin, vaikka nautin kotona olemisesta. Töitä olisi ollut kiva tehdä myös silloin kun oli äitiysloma, että olisi saanut pienen stopin perusarkeen ja saanut lisää rahaa.
Sen tiesin oikein odotusaikana, että palaan äitiysloman jälkeen töihin. Olisiko sitten pitänyt käydä kursseilla tai opiskella äitiyslomalla? 


Äitiysloman jälkeen pidin kesälomani ja kun palasin töihin J jäi isyyslomalle. Näin saimme pidennettyä Oliverin kotona oloa. Oliver aloitti dagiksen 1-vuotiaana ( oikeastaan viikon vajaa 1v ).

Olin odottanut dagiksen alkua, koska se tiesi jotain uutta meidän elämään. En ikinä kuvitellut sen olevan niin rankkaa, Oliver jäi sinne hyvin mutta illat eivät olleet sitten niin kivoja. Silloin ehdin jo ajattelemaan että tällaistako meidän arki tulee olemaan?? Siinä kohtaan jo haaveilin että voisinpa jäädä jälleen kotiin. 
Tällaista jatkui jonkin aikaa, kun arki saatiin hyvin rullaamaan alkoi korvatulehdukset vaivaamaan säännöllisin väliajoin, ainoa keino joka auttoi korvatulehduksen loppumaan oli korvien putkitus.

Kun korvat oli putkitettu voin sanoa että meidän pikku Oliverista kuoriutui iloinen ja onnellinen poika, silloin alkoi meidän normaali arki ja normaali elämä. Se on ollut juuri sitä mitä olin odottanut taaperoiältä. Voimme tehdä kaikkea yhdessä, Oliver on mukana kaikessa ( tai ainakin melkein ).
Oliver ymmärtää puhetta ja yrittää itse toistaa ja sanoa sanoja. 


Vauvavuosi 

+ Sai nauttia imetyshetkistä
+ Huomata toisen kehitys
+ Köllötellä sängyssä vauvan kanssa
+ 6-9 kk ikäisen kanssa on huoletonta käydä kahvilla kaupungilla

- Jatkuva huolestuminen,  mm. " onko tämä normaalia? "
- Välillä aika kuluu nopeasti
- Ensimmäiset sairastelut
- Väsymystä


Taaperoikä

+ Oppii sanoja
+ Oppii pyytämään
+ Leikkipuistoon on aina kiva lähteä
+ Oppii pukemaan ja riisumaan


- Oma tahto alkaa näkymään joka päiväisesti
- Tällä hetkellä pientä uhmaa liikenteessä, suurta odotellessa 

Listoja voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta muutamia esimerkkejä.
Nautin silti enemmän tästä taaperoiästä, enkä niinkään kaipaa sitä vauvaikää.


Oletko koskaan miettinyt tällaista listaa?
Mukavaa viikonloppua! Puss!
Ps. Nyt ollaan matkalla Helsinkiin tapaamaan muita Kaksplussalaisia! 

<3:lla Liina

2 kommenttia:

  1. Olen kuullut, että ei se ainakaan tästä helpotu 😁 Aina tulee jotain, vaikka lapsi oppii ja kasvaa. Ja että toisaalta aika kultaa muistot. Mutta hetkeäkään en vaihtaisi, vaikka mitä on ollut ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmastikaan helpotu mutta jotenkin nautin taaperoiästä enemmän <3

      Poista

Kiitos kommentista <3

Designed By Hello Manhattan