Kaksplus.fi

BABIATORS, LASTEN MUODIKKAAT AURINKOLASIT

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016


Postaus toteutettu yhteistyössä bebes.fi

Miksi lasten laadukkaat aurinkolasit ovat yleensä rumia? 
Babiatorsien laatu yllätti äidin ja myös Oliverin. Näitä aurinkolaseja on myös mukava taivutella ja ne eivät mene miksikään. Onneksi on keksitty Babiatorsit!

Babiators aurinkolasit eivät kuitenkaan ole uusi tuttavuus meidän perheelle vaan sattui käymään muutama viikko sitten niin kun Oliver oli isänsä ja kummisetänsä kanssa veneilemässä niin Babiatorsit lensi Kokemäenjokeen. Tässä kohtaan jos lasit olisivat olleet alle vuoden vanhat ja rekisteröity Babiatorsien nettisivuilla niin olisimme saaneet uudet, vain toimituskulujen hinnalla. Mutta kumpikaan näistä ei pitänyt meidän kohdalla paikkansa, lasit oli vähän reilun vuoden vanhat sekä niitä emme olleet rekisteröineet.



Vaikka Babiators-aurinkolasit eivät olleet uusi tuttavuus, niin uusi tuttavuus oli heidän lisätarvikepakkaus, joka sisältää kuminauhan, säilytyspussin sekä puhdistusliinan. Tämä lisätarvikepakkaus maksaa 14,95€ , joka ei ole mielestäni suuri summa siihen että kuminauha on tehty juuri näille aurinkolaseille.

Kuminauha oli erittäin pehmeä ja istui hyvin päähän, näin lapsi ei revittyä niitä niin hyvin pois päästään tai että Babiatorsit pysyvät pienemmällä lapsella päässä.



Bebes-verkkokaupalla on myös kivijalkaliike Helsingin Kampissa 3.kerroksessa. Verkkokaupassa on sama valikoima kuin heidän liikkeessään.
Liike on hyvin kotoisa josta löydät sohvan, johon voi esimerkiksi jäädä imettämään ja jos mieltä askarruttaa voit kääntyä henkilökunnan puoleen. 
Bebesin yrittäjä on synnytysvalmentaja ja he järjestevät myös infotilaisuuksia. Bebes-yritys tarjoaa myös internetissä Bebes-infosivuston joka tuli tutuksi kun odotin Oliveria. 
Sivulta löydät paljon hyödyllistä tietoa, niin odottajan liikunnasta kuin hypnosynnytyksestä. Ehdottomasti kannattaa käydä kurkkaamassa!

Bebes-yritys tarjoaa muodikkaita odotusajan vaatteita, imetysvaatteita, juhlavaatteita odottaville, vauvan ja keskosen vaatteita jotka ovat laadukkaita ja ekologisia, lastentarvikkeita sekä luonnonkosmetiikkaa. Toki tärkeintä unohtamatta, löydät myös heidän valikoimasta Babiators aurinkolaseja 0-7v, klassikkoja sekä polarisoituja. Nyt myös uutuutena löydät Babiators-aurinkolaseja vanhemmille lapsille, meinaa 7-14-vuotiaille. Värivalikoima on hyvin laaja, josta varmasti löytyy jokaiselle mieluisat aurinkolasit.


Tärkein osio tietenkin Babiatorsien ostossa on että ne kannattaa ehdottomasti rekisteröidä, koska jos lasit hukkuvat, esimerkiksi Kokemäenjokeen, niin kuin tuolla ylempänä lukee.
Rekisteröintiin meni muutama minuutti ja sen ajan kannattaa käyttää siihen. Tarvitset vain Babiators-aurinkolasien myyntikotelon josta otat koodin. Et tarvitse kuitteja tai muutakaan. Joten se on hyvin vaivatonta ja helppoa.


Kun lasit ovat rekisteröity, sain sähköpostiin vahvistuksen sekä rekisteröintikoodin jota sitten käyttää jos näille laseille tulee käymään samanlain kuin entisille Babiatorseille. Tietenkin toivon ettei niin tule käymään, mutta koskaan ei voi tietää mitä taapero-Oliver päättää tehdä.


Babiatorsit ja tarvikepakkaus saatu
En hyödy linkkien klikkaamisesta!


Onko Babiatorsit tutut?
Onko Bebes.fi-verkkokauppa tai kivijalkamyymälä tuttu?

<3:lla Liina

LOMAMOODI

maanantai 27. kesäkuuta 2016


Viime viikon torstaina päässäni toistui jatkuvasti " MÄ OON NIIIIIIN LOMALLA! ", työpäivä selvästikin mateli koska lomaahan oltiin jo odotettu. Kun toivotin työkavereille hyvää kesää ja poistuin työpaikalta mietin mielessäni " lähden täältä neitinä ja palaan takaisin rouvana ".  Ennen kaikkea sai vääntää lomamoodin kaakkoon! 
Tänään on häihin enää 11 päivää! Nekin päivät menee hurjaa vauhtia kun on paljon hommaa ennen.
Sitä ennen yritän nauttia lomasta ja yhteisestä ajasta Oliverin kanssa. Kun meidän perhe on lomalla on myös Oliver lomalla.

Me ollaan rennosti Oliverin kanssa perjantaista asti herätty vasta klo 9:30, nyt kun tästä kirjoitan niin varmasti huomenna herätään normaaliin aikaa ( eli klo. 7:00 ). Aamulla ei ole kiire minnekään, voidaan nauttia aamiaisesta Oliverin kanssa, ennen kaikkea nauttia kiireettömyydestä! 
Loma tekee koko perheelle hyvää, että saa vain olla ja tehdä mitä haluaa. 

Mitä sitten me tehdään lomalla? 
Me suunnitellaan ja toteutaan häät, käydään hakemassa Tallinnasta hääjuomat, tavataan blogiystäviä, mennään häämatkalle ja ennen kaikkea löffäillään, siinä se loma taitaakin sitten mennä.


Blogi voi päivittyä vähän harvemmin mitä normaalisti mutta instagram päivittyy useammin. Muutama hääpostaus on tulossa ennen häitä.

P.s Kaksplus ja me haluaisimme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. 
> Tästä pääset tutkimukseen < Vastaaminen kestää vain hetken ja iso kiitos vaivannäöstä! 

Erittäin ihanaa kesää ja lomaa <3

<3:lla Liina



MITEN OLLA TARTUTTAMATTA PELKOA LAPSEEN?

tiistai 21. kesäkuuta 2016


Siinäpä hyvä kysymys. Tähän en osaa vastata, kun kyse on pahimmasta pelostani, ukkosesta.
Tässä oma äitini on tehnyt suuren virheen ja tartuttanut oman pelkonsa minuun. En mitenkään haluaisi toistaa äitini tekemää virhettä, vaan haluaisin opettaa Oliverille ettei ukkosta tarvitse pelätä mutta sitä pitää varoa.
Ettei saa olla uimassa tai mennä ukkosella sadetta pakoon puun alle. Sellaisia asioita joita opetetaan kaikille lapsille jossain kohtaa.
Kuulen usein minulta kysyttävän että mitä pelkään ukkosessa, siihen en osaa vastata. 

Kaikista kamalin muisto lapsuudestani on kun olimme äitini kanssa kahdestaan mökillä saaressa ja meillä ei ollut edes venettä kun silloinen isäpuoleni oli heittänyt meidät mökille. Silloin ukkonen nousi illalla mereltä, joten se oli todella raju, se oli muutaman tunnin siinä saaren päällä ja kun välähti, niin jyrähti heti perään. Ikkunat vain helisi. Mökissä vain kaksi pelokasta, äitini ja minä.
Tämä on ehkä laukaissut minulle pahimman pelkoni. 

Eniten pelko tulee esiin kun ei ole aikuista ihmistä minun turvanani. Viime viikonloppuna kävi niin että veimme lauantai-aamuna Oliverin kanssa J töihin ja ukkonen oli nousemassa. Autoa ajaessa kotiinpäin välähteli muutaman kerran sekä jyrisi, minulla alkoi nousemaan kylmä hiki otsalle ja kyyneleitä valumaan poskea pitkin ja kädet alkoivat täristä. Toivoin että olisimme jo kotona. Istuimme jonkin aikaa Oliverin kanssa autossa kunnes päätin että nyt menemme sisälle. Toivoen ettei salama iske meihin. Todennäköisyys tähän 0,000001%. 
Autolla ajaminen ukkosella on yhtä kamalaa kuin olla yksin.

Miten opetat lasta ettei tarvitse pelätä vaikka itse pelkäät sitä kuollaksesi?
Pelkoja on monenlaisia, toiset pelot ovat suurempia kuin toiset. Joku pelkää hämähäkkejä, hissejä, ahtaita paikkoja, pellejä... Pelkoja on paljon ja ihmiset jotka pelkää hissejä, eivät käytä hissejä tai ahtaita paikkoja välttelevät niitä. Mutta miten ukkosen pelko, miten sen voi välttää?
Ihmisten pelkoja ei kannata väheksyä, koska ei voi tietää miten paljon oikeasti toinen pelkää jotain. Joku ei ymmärrä miksi/mitä pelkään ukkosessa, mutta en itse pelkää esimerkiksi hämähäkkejä niin ei sitä välttämättä osaa ajatella toisen kannalta, ajatellaan vain " En ymmärrä että joku voi pelätä ukkosta tai hämähäkkejä "

Pelko se vie mielen ja muuttaa ajatukset täysin, silloin ei pysty toimimaan fiksusti, miten siinä pitäisi olla näyttämättä pelon tunteita lapselle. Lapsi imee kaiken vanhemmiltaan, he eivät osaa pelätä vielä mitään, ehkä kovia ääniä yms, mutta ei mitään sellaista mitä me aikuiset pelätään. 
Me olemme sopineet J:n kanssa että seuraavalla kerralla kun ukkostaa menemme katsomaan ulos ja yritämme saada pelkoa pois, tai ainakin pienemmäksi. En halua että Oliver pelkää ukkosta vanhempana. 


Onko sinulla pelkoja? 
Oletko tartuttanut pelkosi lapseen?
Onko kokemusta? 

<3:lla Liina


PAKKO SAADA PO.P:IA

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016



 Ehkä pitää myöntää että minulla on se aivan sama "sairaus" jota erittäin moni äiti sairastaa, lastenvaatehamstraus.
Rakastan Polarn o. Pyretiä siitä ei pääse mihinkään. Jos menen heidän Facebook-kirppikselle niin lähes aina löydän jotain ostettavaa. Olen yrittänyt innostua muihinkin merkkeihin ja seikkaillut Facebook-kirppiksillä mutta kun aina palaan takaisin PO.Pin kirppikselle. Tämä on vain myönnettävä että tämä on se meidän THE merkki. Vielä ainakin kun saan itse valita Oliverin vaatteet niin hän pukeutuu näin. Katsotaan vuoden-parin päästä mitä hän itse haluaa.


Suurena vinkkinä, Polarn o.Pyretillä on tällä hetkellä kesäalet, paljon tuotteita -30 %-50 % alennuksella. Kävi niin että olin myynyt Oliverin pieniä/vanhoja vaatteita ja saanut kivan summan rahaa, mutta ikävästi juuri Polarn o.Pyretin Facebook-sivulla oli ilmoitus kesäalesta, jonne nämä "tienatut" rahat sitten menivät.

Olen todella yllättynyt että kun tilasin aamulla niin paketti oli seuraavana päivänä postissa noudettavissa!

Seuraavan koon Polarn o.Pyret vaatteet, uudet ja käytetyt

Seuraava vaatekoko on 92 ja siihen saamme siirtyä aivan kohta joten on hyvä olla jemmassa kaapissa tämä koko. Löytyy meiltä myös muitakin vaatteita kuin Po.p:ia, mutta nämä on ne josta tykkään. J on jo menettänyt järkensä kun on paljon raitaa ja sitten kun niitä tippuu postilaatikkoon ehkä muutaman kerran viikossa. " Taasko sä oot ostanut jotain? "
Sitten puolustaudun... " En ole edes pahimmasta päästä "  ja kun myyn vanhoja vaatteita ja bongaan aleista uusia vaatteita niin ei välttämättä tarvitse maksaa kuin muutama kymppi kahdeksasta vaatekappaleesta, on aika hyvä diili, eikö niin? 

En olisi vuosi sitten koskaan kuvitellut olevani tässä tilanteessa, koska silloin minua hirvitti kuinka kalliita vaatteita Po.p:illa oli, mutta merkkivaatteissa säilyy jälleenmyyntiarvokin hyvänä. Se on yksi puolustautumiskeino jota selitän J:lle. Joku samanlainen raita-addikti ostaa käytettynä paidan jonka itsekin olisin ostanut käytettynä mutta silloin ei ollut tarjolla.


Mikä on teidän lempimerkki?

<3:lla Liina
P.s En hyödy linkkien klikkaamisesta, eikä tämä ole yhteistyö :)

ISÄ JOKA VÄLITTÄÄ

perjantai 17. kesäkuuta 2016


Mielestäni se ei ole jokaisessa perheessä itsestäänselvyys että mies osallistuu lastenhoitoon, taloudenhoitoon ja ruuanlaitosta puhumattakaan. Siksi saan olla onnellinen, että meillä J osallistuu kaikkiin noihin tasapuolisesti. Vai onko se vain niin että silloin avataan suu kun mies ei osallistu mihinkään? Omalla kohdallani aina puhun että J osallistuu tasapuolisesti taloudenhoitoon ja tekee yhtälain ruokaa kuin minä. Tästä saan kiittää anoppiani joka on kasvattanut näin hyvän miehen <3
On tosin jotain asioita jotka ovat vain minun valtakuntaani, pyykinpesu, se on asia jonne ei ole asiaa. Ehkä vain jossain suuressa poikkeustilanteessa. Sen jälkeen kun muutamat Hilfigerin neuleet olivat käyneet kuivausrummussa niin kyllä sai asiasta kuulla, jonka jälkeen sanoin että tästä lähin hoidan pyykit.
On ehkä yksi asia mistä meillä isä tai oikeastaan pappa ei tykkää, on kaupassa käynti. Sen hän antaisi meidän hoitaa 100%:sesti. Ehkä se ei ole miesten juttu? 



Se on niin hienoa että J haluaa viettää poikansa kanssa aikaa, myös hänen arki vapaapäivänä. Sitä arvostan! On erittäin mukavaa saada kuvia puhelimeen työpäivän aikana kun he viettävät yhdessä laatuaikaa keskenään.
Muistan vielä odotusaikana kun J puhui että kuinka hienoa sitten rakennella Lego-torneja ja rakentaa junaratoja ja nyt Oliver on siinä iässä että voi rakennella yhdessä torneja ja ratoja. Sen huomaa miten onnellinen isä tällä hetkellä meillä asuu. 



Silloin kun lapsi on vielä vauva isät voivat kokea tilanteen haasteellisena, kun vauva kaipaa vaan äitiään ( rintaa ). Silloin isä voi jäädä pikkuisen ulkopuoliseksi, mutta vaikka tässä tilanteessa kokisi itsensä ulkopuoliseksi voi osallistua auttamalla äitiä taloudenhoidossa. Tilanne voi olla hyvin kiusallinen kun isä kokee olevansa ulkopuolinen ja joutuu tekemään kotitöitä, kun äiti on vain sohvalla vauvan kanssa. Näistä pienistä asioista on hyvä myös muistaa kiittää, vaikka onkin itsestäänselvyyksiä mutta se pieni sana "Kiitos", on pieni mutta merkitsee enemmän. 



J ottaa Oliveria paljon mukaan poikien juttuihin mukaan, mm. sähköauton korjaamiseen. Oliver on hyvin kiinnostunut kaikista poikien jutuista. "Koojaa" sanoo Oliver itse ja osoittaa autoaan.

Olen onnellinen että meillä suurinosa asioista tehdään tasapuolisesti ja osallistutaan kaikki yhdessä asioihin. 


Osallistuuko teillä isät tasapuolisesti lasten- ja taloudenhoitoo?

<3:lla Liina

HÄÄT - MIKSI MENNÄ NAIMISIIN?

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Nyt kun häihimme on enää alle kuukausi aikaa niin alkaa tulemaan vähän enemmän hääpostauksia. Mielessä alkaa vain pyörimään häät...
Siinä samalla kun omat häät pyörii mielessä, pyörii syvällisiä ajatuksia mielessä. Kiinnostaa myös muiden mielipiteet asioista, eipä ne muiden mielipiteet itseeni vaikuta mutta olen utelias, siitä ei pääse mihinkään.


Meillä on ennestään jo yksi suuri sitouttaja, meillä on yhteinen lapsi
Oliver sitouttaa meitä enemmän mitä naimisiin meno, sen takia en ole tuntenut tämän vuoden aikana  kertaakaan sitoutumispelkoa. 
Me menimme kihloihin 16.7.2015 ja silloin sovimme että kesällä 2016 sanomme "Tahdon". 
Näin saadaan perheellemme sama sukunimi, perheestämme tulee yhtenäinen ja myös se tulevaisuuteen turvaa jos jommallekummalle vanhemmalle sattuu jotain ja tietenkin se tärkein rakastamme toisiamme. 

Miksi mennä naimisiin? 

Syitä naimisiinmenoon ihmisillä on yhtä monta kuin naimisiin meneviä pareja. Toiset vain haluavat naimisiin, toisilla on pakottavat syyt ( mm. uskonnolliset syyt ), toiset haluavat sitouttaa suhteensa, toiset rakastavat toisiaan ja haluavat olla ikuisesti yhdessä ja toiset taas eivät halua mennä koskaan naimisiin.


Miksi mennä edes kihloihin jos koskaan ei aio mennä naimisiin? Mitä se sormus sormella muuttaa suhdetta, paremmaksi?

Siinä asiassa olen ehkä vähän vanhanaikainen, että kihlautuminen on lupaus avioliitolle ja silloin mennään kihloihin kun hääpäivä on päätetty. Ennen J:tä en ole ollut koskaan kihloissa ja siitä olenkin onnellinen. Menin sellaisen ihmisen kanssa kihloihin, jonka kanssa aiomme mennä naimisiin. 


"Emme voi mennä naimisiin koska ei ole rahaa"

Naimisiin pääsee edullisestikin, et tarvitse mitään muuta kuin avioliiton esteettömyystodistuksen jonka saa maistraatista tai seurakuntatoimistosta. Voi pitää vähän erilaiset häät ja mennä lounastauolla naimisiin maistraatissa. 


Tuoko se avioliittoon enemmän onnea jos häät maksavat 15.000 €?

En usko että onnea voi mitata siinä mitä häät kustantavat, voi olla todella kauniit ja ihanat häät vaikka olisivat maksaneet 2000€. Se on ihan siitä kiinni mitä haluaa ja mihin satsaa. 
Meillä ei ole suuri kustanteiset häät, mutta en näe sitä ongelmana. Niistä tulee vaan ja ainoastaan meidän näköiset häät, sellaiset kun me halutaan. 


Paljon ihmisiä menee naimisiin lastensa ristiäisissä!

Se on vieraille mukava yllätys kun sanotaan ensi "Tahdon" jonka jälkeen lapsi kastetaan. Hääjuhlatkin voi pitää myös myöhemmin. Jotkut näkee tämän ongelmana, että "varastetaan" lapsen ristiäisissä huomio vanhemmille. Tämä on lapsiperheissä varmasti yksi helpoimmista tavoista mennä naimisiin! 


Keinoja on monia, ei tarvitse olla täysin perinteiset hääjuhlat että pariskunta saa toisensa. Ei ole oikeita tai vääriä syitä, jokaisella on omat syynsä.


Haluaisin kuulla mielipiteitä että miksi te menette/menitte naimisiin?
Jos et ole naimisissa tai ei ole häitä tulossa niin haluatko naimisiin?



<3:lla Liina

HÄÄT - SUKUNIMI

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kuva vuodelta 2013
Tänään on tasan kuukausi meidän päiväämme! Nyt on pakko alkaa päättämään...

Olen jo pitkään miettinyt enkä tiedä mitä haluan. Itselläni on harvinainen sukunimi, mutta ei J:lläkään  kovin yleinen sukunimi ole. Joskus mietin että pidän oman sukunimeni hautaan asti, häpäiseekö se miestä?
Mahtaisikohan J ottamaan minun sukunimen? 
En ole koskaan edes kysynyt, enkä kysy. Koska oma mielipiteeni on se että jos mennään naimisiin otetaan miehen sukunimi. Onhan se hienoa että koko perheellä on sama sukunimi. Tästäkin on varmaan niin paljon mielipiteitä kuin ihmisiä, enkä niitä tuomitse ketkä ottavat naisen sukunimen. Tämä on vain oma mielipiteeni, etten haluaisi edes että J ottaa minun sukunimen. 

Vielä meillä ei ole ollut papin kanssa keskustelua, joten saan vielä rauhassa miettiä pidänkö kokonaan oman sukunimen vai otanko kaksiosaisen. Ärsyttää kun on niin vaikea päättää!



Onko teille ollut itsestään selvyys kumpi ottaa kumman sukunimen?
Kiinnostaisi myös onko joukossa niitä kenen mies otti naisen sukunimen!

<3:lla Liina




HYVIÄ BLOGEJA, OLKAA HYVÄ!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Ensimmäiseksi suuri kiitos kaikille ketkä linkkasivat oman bloginsa ja kertoi vähän itsestään. Joukossa oli uusia että vanhoja kasvoja. 
Pahoittelen heti ensimmäisenä etten kaikkia blogeja tähän listaa, vaikka mieli tekisikin.







Tuore 25-v äiti huhtikuussa syntyneelle tytölle. Paljon kivoja kuvia. Nea kirjoittaa vauva-arjesta, mutta myös koti- , sisustus- sekä ruokajuttuja.





Äiti ja melukylän lapset -blogia kirjoittelee kolmekymppinen viiden lapsen äiti Terhi. Täällä on höpinöitä arjesta, lapsista, äidistä, vauva-ajasta ja elämästä yleensä. Ikuinen haaveilija joka rakastaa valokuvaamista, täytekakkujen väkertelyä ja ihania asioita.



Kotiäidin elämää-blogia kirjoittelee reilu kolmekymppinen, menossa mukana mies, koululainen, tuleva eskarilainen ja pian 3 vuotta täyttävä poika. Blogin aiheet tulevat suoraan elämästäni; arjen iloja, juhlaa, uhmaa, lastenvaatteita, pieniä puuhasteluja...






Raidoilla on perhelifestyleblogi, jossa kirjottelen juttuja arkisista asioista. Anniinalla on liikuntarajoite, joka vaikuttaa totta kai monella tapaa arkeemme. Pojat 12/12 ja 1/15.
Raidoilla-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.


34v MäSäMutsi kirjoittelee blogia asiasta ja asian vierestä. Mukana on taapero, teini, mies ja lauma elukoita. Mukana myös kaksi kutsumatonta matkalaista eli MS-tauti ja Crohnin tauti, ne muokkaa meidän arkea monin tavoin. Eli blogissa pyörii useita aiheita. Mukana myös rakkaus käsitöihin ja ruuanlaittoon. Elämän makuinen blogi. 
Mutsi on Mäsä-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.




29-vuotias yksinäinen yksinhuoltaja äiti Lohjalta. Mun pieneen ja vaatimattomaan

perheeseen kuuluu myös 5-vuotias uhma poika, Leevi ja 7-vuotias Netta koira <3

Yksinhuoltaja-äidiksi 2011-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.



26-vuotias, huhtikuussa 2015 syntyneen pienen "Eikka" pojan äiti, kirjoittelee vauvantuoksuisesta arjesta, uuden vauvan odotuksesta ja puutaloelämästä. Välillä jostain ihan muustakin.




22- vuotiaan äidin pohdiskeluja, arkea 8/15 syntyneen tytsyn kanssa ja todella sokeripitoista kokeilunhaluista leivontaa.
Lapsen askelin-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.





Blogi on liikkuvaista lapsiperhe-elämää, mausteena lasten sairaudet ja kipuilut äitinä. Intohimona on ruoka, liikunta ja henkinen hyvinvointi. Hei meillä valvotaan- nimi juontaa juurensa poikien  vaikeisiin ensimmäisiin vuosiin. Pojat -10 ja -13.
Hei meillä valvotaan-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.




Blogia kirjoittaa 30-vuotias Jenni. Mukana tarinoissa on myös 5/2015 syntynyt ihana tyttö. Blogissa ihmetellään ja ihastellaan taaperottaren kehitystä, kuvataan perheen arkea sekä pohditaan äitiyden tuomia iloja ja haasteita. Elämää kuljetaan positiivisin mielin ja poimien arkisista asioista itselle pieniä ilopiikkejä.
Ilopiikki-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.



Blogia kirjoittelee parikymppinen kahden tytön äiti. Täällä pääset lukemaan vilkkaan 3 vuotiaan kolttosista, sekä 1,5 vuotiaan herkän taaperon tutustumisesta maailmaan. Blogista löydät myös uhmaikää, kasvukipuja, arjen kommelluksia sekä onnistumisia♥
Kädenjälkiä sydämessä-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.




Mutsi ja Murupullat -blogia kirjoittaa 28vee raisiolaistunut ikiturkulainen, kera kahden vilkkaan pikkupojan ja yhden isomman rokkarinrentun. Blogissa pyörii paljon kakkuhommia, ja nyt myös häähumua. <3
Ekologisuus ja lähituotanto on lähellä tän ekohippimutsiwannaben sydäntä for good.
Mutsi ja murupullat-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.



Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen kertoo ajasta, jolloin on yhtä aikaa uhmaikä, murrosikä, keskimmäisen lapsen kriisi, ruuhkavuodet, lähestyvä keski-ikä ja pyykkivuoret. 
Elämän parhaat vuodet, jotka antavat niin paljon ja imevät kaikki mehut. Ei enää vauvoja mutta leikki-iästä murrosikään kaikkea siitä väliltä. Huumoria, naiseutta ja arjen kauneutta. Supernaisen päiväkirjaa yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen. 
Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.




23 vuotias äiti 07/2015 syntyneelle tytölle kirjoittelee lapsiperheen arjesta, elämästä ja omista haaveistaan. Ihastellaan lastenvaatteita ja sisustellaan, kohta myös uutta kotia ! Perheeseen kuuluu myös avopuoliso ja 3v. Amstaffi -poitsu Rocky.
JaninaCharlotta-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.






21vuotias, 11kk poitsun yksinhuoltaja Satakunnasta. Paljon kuvia.
Kuplassa-blogi on osa Kaksplussan blogiverkostoa.



Löysitkö joukosta uusia seurattavia blogeja? 


<3:lla Liina



EROPERHEEN LAPSI

lauantai 4. kesäkuuta 2016


Olin reilun vuoden ikäinen kun oma äitini erosi isästäni. Silloisesta ajasta minulle ei ole muistikuvia. 
Sanotaan että vauvavuosi on rankin lapsiperheessä, niin ei taaperoikäkään mikään helppo ole parisuhteelle. Äiti tai isä ei ole koskaan kertonut mikä heidät ajoivat eroon, ehkä se että vauva sekoitti pakan täysin eli tässä kohtaan minä. Luin jonkun artikkelin kyseisestä aiheesta ja sain idean kirjoittaa postauksen. Näin 26-vuotiaana mietin asiaa niin että mitä jos minua ei olisi koskaan ollut niin olisivatko he eronneet ollenkaan. Periaatteessa turha niitä on ajatella mutta välillä ajatuksilleen ei voi mitään. En osaa silti ajatella millaista olisi ollut kasvaa kokonaisena perheenä. Olen itse nyt sen ikäinen kun mitä omat vanhemmat olivat silloin kun 

Asuin äidin kanssa mutta vietin paljon aikaa isäni kanssa silloin kun hän oli Suomessa. Isäni lähti ulkomaille reissuhommiin ja näkeminen oli rajallista, ei ollut näkemistä joka toinen viikonloppu.
Kaipasin isääni. Vaikka hän lähetteli useasti postikortteja ja kirjeitä niin se oli silti eri asia. Kun hän ei ollut läsnä, välillä tietysti tuntui että isäni oli hylännyt minut. 
Äitini on säilyttänyt kortit ja kirjeet, kun niitä luin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa aikuisiällä niin kyyneleet vain valuivat pitkin poskea. Silloin tajusin että kyllä isäkin minua kaipasi vaikkei ollut kanssani. 

Äiti teki 3-vuorotyötä, joten arkikin oli hajanainen. Ei ollut perusarkea, kun äidin työvuorot oli mitä olivat. Iltavuoroa, aamuvuoroa, pätkää ja yötä. Vietin paljon aikaa isovanhemmillani jotka pitivät minusta hyvää huolta. Tänäkin päivänä isoäitini on minulle hyvin tärkeä <3


Onneksi isä ei loputtomiin ollut ulkomailla reissuhommissa vaan palasi pysyvästi Suomeen, se oli iso asia minulle että näin isääni useammin.
Olin jo pienestä lähtien isin tyttö, olin samalla isäni kaveripiirin ensimmäinen lapsi ja vielä tyttö. Isäni harrasti kavereidensa kanssa ralliautoja ja autoja ylipäätänsä, niin pienenä tuli vietettyä joka toinen viikonloppu autoverstaalla isän ja hänen kavereidensa kanssa. Silloiset viikonloput olivat aina mukavia, tietysti isä hemmotteli minua kun korvasi niitä menetettyjä aikoja joita ei saanut olla minun kanssani. Isän kanssa kesäisin käytiin useasti huvipuistoissa ja taas äidin kanssa elämä oli "tylsää" arkea. Siltä se tuntui, jo pienenä.

Kun kasvoin äidin kanssa, se ajoi siihen ettei teini-iän jälkeen äidin kanssa välit olivat melko risaiset. Ne olivat useamman vuoden ajan risaiset, vasta kun Oliver oli syntynyt alkoivat välit pikkuhiljaa lämpenemään. Tällä hetkellä meillä on äitini kanssa hyvät välit, hänestä on ollut paljon apua Oliverin kanssa.

Isäni on minulle kaikki kaikessa, isälle voin kertoa kaiken, isä antaa tukea ja turvaa. 
Oli kyse sitten autosta tai mistä tahansa, kysyn aina isältä. 
Isälläni on uusi vaimo, heillä on 2 yhteistä lasta ja minulle suotu 2 ihanaa pikkuveljeä. Uudella vaimolla eli "ilkeällä äitipuolella" oli jo ennestään yksi lapsi joka on minulle kuin oma pikkuveli.

Nykyään on asiat hyvin, onneksi minulla on silti kaksi rakastavaa vanhempaa ja Oliverilla on paljon mummuja ja pappoja jotka rakastavat häntä! Aina kaikki eivät mene oppikirjojen mukaan mutta nykyään olen onnellinen että vanhempani erosivat kun olin pieni lapsi, nykyään minulla ei olisi sisaruksia ja Oliverilla ei olisi niin paljon isovanhempia, myös äitipuolet ja isäpuolet ovat tasavertaisia isovanhempia Oliverille kuin biologiset <3

Oletko itse kasvanut eroperheessä?
Millainen kokemus teillä on tällaisesta?

<3:lla Liina

PULLALTA TUOKSUVA (KOTI)ÄITI

perjantai 3. kesäkuuta 2016


Nyt hierotaan "Paras äiti" - kruunua, eiku? 
Pullalta tuoksuva äiti on parempi nimitys minusta kuin pullalta tuoksuva kotiäiti, koska en ole kotiäiti. Minusta ei saisi kotiäitiä tekemälläkään, en tiedä jäisinkö kotiin vaikka lotossa voittaisin muutaman miljoonan. Tällainen työ- ja päiväkotiarki on meidän perheelle paras vaikka välillä on mukava leikkiä kotiäitiä ja koti tuoksuu pullalta.

Huonon sään iskiessä viikonloppuna, on mukava leipoa koko perheen kera. Oliver on leiponut dagiksessa muutaman kerran pullaa niin ajattelin sen olevan mieluista puuhaa. Olen yläasteen jälkeen leiponut VAIN kerran pullaa. Pullataikina tuntuu aina kauhean vaivalliselta tehdä.
Uunituore pulla ja kylmä maito, on kyllä paras yhdistelmä, ei siitä mihinkään pääse! 

Käytimme Myllyn Paras reseptiä. Kaupassakaan ei tarvinnut käydä koska kaikkea löytyi kaapista

5 dl maitoa
50 g hiivaa ( tuore )
1-2 tl suolaa 
1-2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
( 1-2 munaa )
n. 15 dl puolikarkea vehnäjauhoa
n. 100-200 g voita tai margariinia


Yhteinen puuha perheessä on kaiken A ja O. Se voi sitten olla leipomista, ulkoilua, kirjan lukemista yms, kunhan tehdään yhdessä jotain. Pyrin aina viikonloppuna keksiä meidän perheelle tekemistä ettei viikonloppu menisi vain ollessa. Siinä kohtaa sunnuntai-iltana kiukkuinen ilmapiiri valtaa kodin. Koska kaikki on niin turhautuneita ja odottavat että olisipa jo arki. Onneksi tällaista ei enää pahemmin ole, on vain asioita jotka oppivat kantapään kautta.


Kun taikina oli kohonnut jonkin aikaa oli aika veivata taikinaa vielä hetki jonka jälkeen Oliverille annettiin oma pala jota hän alkoi pyöritellä kuin vanha tekijä.
Se on niin ihanaa katseltavaa kuinka toinen on oppinut tekemään uusia asioita, mutta huomasi kyllä että Oliver on ennenkin leiponut pullaa. Vähän taikinaa kyllä meni suuhun, mutta se kuuluu asiaan, tosin pullataikina raakana ei ole niin hyvää kuin piparitaikina ( NAM! )
Oliver jaksaa pyörittää omia pikkupullia niin kauan kun saimme J:n kanssa tehtyä korvapuustit valmiiksi. 





Näillä korvapuusteilla ei ulkonäöllisesti eikä maullisesti Michelin tähtiä tai Suomen paras leipuri - titteliä ansaita. Näissäkin asioissa taitaa pitää väite paikkansa " harjoittelu tekee mestarin ", ehkä ensi kerralla sitten meidän korvapuustit onnistuvat, vai tuleeko ensi kertaa ollenkaan?
Olen aina rakastanut leipomista, mutta koko perheen kanssa ei oikein voi leipoa juustokakkuja tai muita kakkuja, mutta sen sijaan Oliverille mieluista leivottavaa on pulla ja erilaiset keksit. Tästä koko perheen leipomisesta voisi tehdä tavan, mutta ensi kerralla leivotaan sitten jotain keksejä.

Näin perjantain kunniaksi toivonkin kaikille hyvää viikonloppua!
Onnea kaikille valmistuneille ja ylioppilaille! 

<3:lla Liina



TERVETULOA KESÄKUU

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016


Toukokuu taas meni niin nopeasti ettei edes ehtinyt huomaamaan ja nyt käännettiin kalenterista sivua.
Nyt alkaa vuoden paras aika, KESÄ! Kesällä sattuu ja tapahtuu kaikennäköistä
Kaipaan paljon viime kesää kun sai olla koko kesän kotona Oliverin kanssa, mutta ne on nyt menneitä aikoja, Sitä aikaa on ihana muistella, turha sitä aikaa on kaivata koska ei sitä aikaa saa takaisin vaikka kuinka haluaisi, Tänä kesänä tapahtuu paljon mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut.
Me sanomme "Tahdon" heinäkuun 9.päivä. Aamukammasta vähenee tikut! TJ 39 
Kesälomamme alkaa juhannuksesta ja Oliver saa olla kotona koko heinäkuun! TJ 23

Nyt kun on niin paljon odotettavaa, niin mahtaakohan loppuaika madella töissä? Kun odottaa kesälomaa ja häitä? Mitä sitten kun kesäloma on alkanut, kuluuko aika nopeasti?
Onneksi olemme lähdössä Oliverin kanssa Järvenpäähän mummilaan heti juhannuksen jälkeen joten siinä vierähtää viikko nopeasti. Eli pk-seutulaiset, nähdään silloin!! <3

Viikon päästä viikonloppuna saamme viettää pitkästä aikaa kahdenkeskeistä aikaa J:n kanssa, toivottavasti säät sallivat että pääsee korkkaamaan terassikauden. Sitäkin tulee kieltämättä odotettua.


Viime kesään verrattuna nyt tulee oltua paljon enemmän pihalla, tätä pikkupoikaa ei niin hevin helpolla sisällä pidetä! Kun saavumme töistä ja dagiksesta kotiin niin pihalle me jäädään. Nyt ulkoilukin omassa pihassa on mieluisaa kun J on laittanut hiekkalaatikon kuntoon ja rakensi aidan ettei Oliver pääse autotielle tai leikkimään portaissa. Portaissa leikkiminen on kiellettyä joten silloin se on myös Oliverin yksi lempipuuhista. 



Lähes joka päivä olemme kävelleet Oliverin kanssa leikkipuistoon, tosin hän ei viihdy siellä niin kauaa mitä omassa pihassa. Vaikka meillä ei kotona ole muutakuin hiekkalaatikko, niin tuntuu että hän viihtyy paremmin siinä kuin leikkipuiston hiekkalaatikolla. Se mikä on ykkösjuttu leikkipuistossa ja mitä ei ole kotona, on liukumäki!
Samalla kun olemme ulkona niin käymme puistossa ulkoiluttamassa Huugoa ja siellä Oliverin ei tarvitse pitää kädestä kiinni vaan saa juosta puistossa menemään. 


Tänä kesänä pidän vielä tauon golfista, mutta ensi kesänä Oliverkin on melkein 3-vuotias joten tulee varmasti käytyä vähän tutustumassa kentällä. Siitä mahdollisesti tulee Oliverin harrastus, toki jos hän ei halua niin en aio pakottaa harrastamaan golfia. 
Tällä hetkellä on pelikausi avattu kentillä ja on parhaimmillaan näin kesän alussa, kun ei ole kosteat aamut vielä täällä. 

Mitä teidän kesäkuu tuo tullessaan?
P.s Muutama postaus sitten pyysin linkkaamaan blogeja ja se postaus on työn alla. 
Blogeja linkattiin yhteensä 22 kpl, joten pieni aika menee. Malttakaa hetki!

<3:lla Liina

Designed By Hello Manhattan