Kaksplus.fi

MITEN OLLA TARTUTTAMATTA PELKOA LAPSEEN?

tiistai 21. kesäkuuta 2016


Siinäpä hyvä kysymys. Tähän en osaa vastata, kun kyse on pahimmasta pelostani, ukkosesta.
Tässä oma äitini on tehnyt suuren virheen ja tartuttanut oman pelkonsa minuun. En mitenkään haluaisi toistaa äitini tekemää virhettä, vaan haluaisin opettaa Oliverille ettei ukkosta tarvitse pelätä mutta sitä pitää varoa.
Ettei saa olla uimassa tai mennä ukkosella sadetta pakoon puun alle. Sellaisia asioita joita opetetaan kaikille lapsille jossain kohtaa.
Kuulen usein minulta kysyttävän että mitä pelkään ukkosessa, siihen en osaa vastata. 

Kaikista kamalin muisto lapsuudestani on kun olimme äitini kanssa kahdestaan mökillä saaressa ja meillä ei ollut edes venettä kun silloinen isäpuoleni oli heittänyt meidät mökille. Silloin ukkonen nousi illalla mereltä, joten se oli todella raju, se oli muutaman tunnin siinä saaren päällä ja kun välähti, niin jyrähti heti perään. Ikkunat vain helisi. Mökissä vain kaksi pelokasta, äitini ja minä.
Tämä on ehkä laukaissut minulle pahimman pelkoni. 

Eniten pelko tulee esiin kun ei ole aikuista ihmistä minun turvanani. Viime viikonloppuna kävi niin että veimme lauantai-aamuna Oliverin kanssa J töihin ja ukkonen oli nousemassa. Autoa ajaessa kotiinpäin välähteli muutaman kerran sekä jyrisi, minulla alkoi nousemaan kylmä hiki otsalle ja kyyneleitä valumaan poskea pitkin ja kädet alkoivat täristä. Toivoin että olisimme jo kotona. Istuimme jonkin aikaa Oliverin kanssa autossa kunnes päätin että nyt menemme sisälle. Toivoen ettei salama iske meihin. Todennäköisyys tähän 0,000001%. 
Autolla ajaminen ukkosella on yhtä kamalaa kuin olla yksin.

Miten opetat lasta ettei tarvitse pelätä vaikka itse pelkäät sitä kuollaksesi?
Pelkoja on monenlaisia, toiset pelot ovat suurempia kuin toiset. Joku pelkää hämähäkkejä, hissejä, ahtaita paikkoja, pellejä... Pelkoja on paljon ja ihmiset jotka pelkää hissejä, eivät käytä hissejä tai ahtaita paikkoja välttelevät niitä. Mutta miten ukkosen pelko, miten sen voi välttää?
Ihmisten pelkoja ei kannata väheksyä, koska ei voi tietää miten paljon oikeasti toinen pelkää jotain. Joku ei ymmärrä miksi/mitä pelkään ukkosessa, mutta en itse pelkää esimerkiksi hämähäkkejä niin ei sitä välttämättä osaa ajatella toisen kannalta, ajatellaan vain " En ymmärrä että joku voi pelätä ukkosta tai hämähäkkejä "

Pelko se vie mielen ja muuttaa ajatukset täysin, silloin ei pysty toimimaan fiksusti, miten siinä pitäisi olla näyttämättä pelon tunteita lapselle. Lapsi imee kaiken vanhemmiltaan, he eivät osaa pelätä vielä mitään, ehkä kovia ääniä yms, mutta ei mitään sellaista mitä me aikuiset pelätään. 
Me olemme sopineet J:n kanssa että seuraavalla kerralla kun ukkostaa menemme katsomaan ulos ja yritämme saada pelkoa pois, tai ainakin pienemmäksi. En halua että Oliver pelkää ukkosta vanhempana. 


Onko sinulla pelkoja? 
Oletko tartuttanut pelkosi lapseen?
Onko kokemusta? 

<3:lla Liina


11 kommenttia:

  1. Minäkin pelkään ukkosta. Yritän lasten edessä peittää sen ja rohkaisen lapsia ihastelemaan ikkunasta kauniita salamoita. Lasten edessä on mielestäni helppo tsempata mutta sit kahden kesken kitisen miehen kainalossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vain yrittää rohkaistua! Koska se on kamalaa jos lapset pelkää aikuisena sitä mitä me olemme "opettaneet" pelkäämään.

      Poista
  2. Samoja fiiliksiä ukkosta kohtaan. Mökillä oman onnen nojassa koetut ukkoset ovat synnyttäneet pysyvän pelon muhun. Yritän kaikkeni olla iskostamatta pelkoa lapsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vissiin ne mökillä koetut ukkoset on johtaneet suuriin pelkoihin. :/
      Miten onnistut olemaan näyttämättä pelkoa lapsiin? :)

      Poista
    2. Niin, kun en mä osaakaan, vaikka kovasti yritän :-DD

      Poista
  3. Miekin muistan pienenä pelänneeni ukkosta, heti vedettiin kaikki sähkölaitteet irti seinästä ja ikkunat kiinni. Nyt oon odottanut että tulisi oikein kunnon jytinät - sitten vois taas olla viikko hellettä eikä mitää viikon sadetta. Ehkä voitat pelkosi samalla kun opetatte Oliverille ukkosesta :) kyllä mullekin olis traumat jäänyt tollasesta saarijutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on toinen aikuinen niin pelko ei ole niin suurta mutta pahin on se että olen yksin Oliverin kanssa... :s pitää yrittää vain parhaansa mukaan olla rautainen mamma :D

      Poista
  4. Mä pelkään ampiaisia ihan älyttömästi. Yritän aina lasten läsnäollessa pysyä rauhallisena mutta 98% yrityksistä epäonnistuu. Se kamala kiljaisu ja juoksun pyrähdys tulee vaan selkäytimestä vaikka kuinka yritän pysyä paikallaan ja rauhallisena. Toistaiseksi lapset ei pelkää erityisemmin amppareita, osansa varmaan sillä että isi on ihanan kylmähermoinen ja koittaa tasoittaa tietä pelkäävän äidin ja toistaiseksi pelkäämättömien lasten välissä.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkoja on niin paljon erilaisia ja onneksi pelko ampiaisiin ei ole tarttunut lapsiin ja toivottavasti ei tartukkaan! :)
      Tsemppiä sinne! <3

      Poista
  5. Heippa, löysin blogisi sattumalta ja olen sanaton. Tämä teksti tuli kuin omasta suusta ja vaikkei minulla ole omia lapsia, kummipojalleni yritän esittää rohkeaa ukkosen sattuessa. Kamalaa se on ja pelkään kuollakseni jyrinää ja salamoita. Ihana blogi ja kiitos ihanasta ensivaikutelmasta. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiitos kommentistasi <3
      On niin kiva lukea että muillakin on samanlaisia tuntemuksia ja pelkoja.
      Rohkeaa esittäminen ei olekaan niin helppoa miltä se kuulostaa :/

      Poista

Kiitos kommentista <3

Designed By Hello Manhattan