Slider

SAAKO ÄITI OLLA ONNELLINEN ILMAN RASKAUSARPIA?

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Olet itserakas ja kamala äiti kun sinulla ei ole niitä taisteluarpia jotka kertoo tärkeästä asiasta että olet oikeasti odottanut jotain suurta. Tämä jakaa ihmiset kahteen, toisten vatsat ovat tiikerin raateleman näköisiä, joillekin on tullut vain muutama arpi ja jotkut selviävät ilman yhtäkään arpea. Miksi ketään silti olisi yhtään sen huonompi? 

Vai onko sekin kenties jokin mittari, olet paska äiti koska et tiedä miltä tuntuu kantaa näitä raskausarpia. Tottakai siis, naisen keho tekee mahtavan homman kun kasvattaa sisällään lapsen. Nämä eivät ole omia mielipiteitäni vaan olen useasti lukenut näistä kun äidit kenellä on raskausarpia niin puolustavat itseään sillä että hei " et tiedä mistään mitään kun sulla ei ole taisteluarpia "

Periaatteessa tarvitsee olla täysin onnellinen siitä ettei kehoon tullut raskausarpia raskauden aikana, eikä iho jäänyt roikkumaan.. myönnän että olen hyvin onnellinen tästä.




Siis mitkä ihmeen taisteluarvet?

Ihan kuin verrattaisiin raskautta johonkin jatkosotaan, koska taisteluarvet. Voiko tosiaan raskautta verrata sotaan? Kai sitä vain jotkut ihmiset voi. Olen kuullut useasti puhuttavan taisteluarvista, tiikerin raatelema kroppa yms. Haetaanko näillä "lempinimillä" hyvää mieltä? 

Sain teini-iässä raskausarpia

Tiedän mitä on kantaa raskausarpia ja kyllä... minua hävetti ne vaikka nykyään hyvin vaaleita ovatkin. Miksi niitä häpesin? Juurikin siksi koska olen lihottanut itseni teininä niin suureksi etten halua edes muistella. Mutta kun olet lihoamisen takia saanut raskausarpia et voi kutsua niitä taisteluarviksi.

Arpia minulta löytyy reisistä ja jenkkakahvoissa. Onneksi ne saa vaatteilla piiloon. Näin ajattelin ennen, nykyään sillä ei ole niinkään väliä. Mitä vanhemmaksi sitä kasvaa niin sitä enemmän hyväksyy itsensä ja omat virheensä. Vai? 



Omistatko raskausarpia?
Oletko saanut niitä raskaudesta tai muusta syystä?
Voiko tästä asiasta mitata äitiyttä?

10 kommenttia:

  1. Raskausarpien syntyynhän vaikuttaa kudostyyppi ennen kaikkea, toki painonnousukin. Itse en saanut yhtään arpea vaikka paino nousi n. 16 kg ja vatsa oli iso. En pidä vatsastani raskauden jälkeen silti, en ole jaksanut treenata riittävästi. Mutta vaikea nähdä arpia yhtään minkään mittarina.

    VastaaPoista
  2. Mulle on ekasta raskaudesta tullut raskausarpia, ovat onneksi jo paljon haaleampia nykyään. Mutta juu, ei tosiaan ne ole mikään mittari, kai se taisteluarvet yms termit on loppujen lopuksi keksitty vaan, jotta ikävä asia saataisiin tuntumaan vähän positiivisemmalta. Kyllä mä ainakin olisin ihan iloinen, jos niitä ei olisi tullut, vaikka eipä ne kyllä oikeasti pahemmin elämään vaikuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne onneksi haalenee ajan myötä! :)

      Poista
  3. Olen havainnut sen, että monet äidit katsovat toisiaan päästä varpaisiin ja itsekin litteän vatsan raskauden jälkeen omistaneena saan monesti outoja katseita. Ikäänkuin pitäisi näyttää tietynlaiselta pienen vauvan äitinä. Toki kaikki eivät varmasti katsoessaan mitään ihmeempiä ajattele mutta kiusallista se silti on varsinkaan kun itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun toisen makkarat tai arvettomuus,kaikissa on kauneutta.

    VastaaPoista
  4. Niin ja vielä piti lisätä, itseltäni löytyy raskausarpia takapuolesta paljonkin mutta olen sinut niiden kanssa eikä se elämääni millään tavalla haittaa!

    VastaaPoista
  5. Rehellinen mielipide minulta: olen saanut kolme lasta, eikä näitä "taisteluarpia" ole yhtäkään, eikä roikkuvaa nahkaa. Olen tästä erittäin onnellinen! Ja väitän, että jos jokainen saisi valita, valitsisi tämän tilanteen niiden tiikeriraitojen sijasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, ei varmaankaan ketään haluaisi arpia jos saisi valita! :)

      Poista
  6. Mä en henkilökohtaisesti näe niitä jälkiä "taisteluarpina" joista olla ylpeä sen enempää kuin kokisin olevani parempi äiti nimenomaan niiden ansiosta. Mulla on todella leveät ja pitkät arvet ihan alhaalta navan ylle saakka, eikä ne vaalennuttuaan näy yhtään sen vähempää, vaan vatsani loistaisi esim bikineissä kauas yhtä eriskummallisena kuin jättimäinen valkoraidallinen ja halkeillut pullataikina. Vaikea sitä aiemmin kireää, mutta neljän vaille nelikiloisen lapsen reväyttämää,ihoa on piilottaakaan mutta en mä kyllä sitä ylpeydellä napapaita päällä kanna vaan ennemmin piilotellen rannallakin bikinitopin alla. Sinut olen kehoni kanssa, mutta enhän minä sen enempää yhden synnytyksestä tullutta sektio-arpeakaan tms esittele, vaan pidän ihoni virheet omana tietona. Äitiyteni sen sijaan lähtee jostakin muualta kuin rosoisista ihon merkeistä ja rankoista synnytystarinoista, niin pitäisi muillakin. :) Ehkä se tiikeriraidoista jutustelu on usein itsensä lohduttelua; "Näihin on syy.. "? Ole onnellinen omassa kehossasi. :)

    VastaaPoista
  7. Mulla tuli raskaudesta raskausarpia ja vatsa jäi roikkumaan. Molemmat on mulle kuitenkin aikalailla yhdentekeviä. Mua ei haittaa, että mun kropastani näkyy jälki siitä työstä, jonka se on tehnyt. Oon ylpeä siitä. En kuitenkaan missään nimessä ajattele, että arvettomuus tai se, että palautuisi nopeasti ja kokonaan raskaudesta, olisi jotenkin negatiivinen asia. Tärkeintä musta on, että jokainen viihtyy omassa kropassaan ja on siitä ylpeä!

    Mä olen tehnyt blogiini kaksi postausta sektion jälkeisestä palautumisestani. Halusin esimerkilläni näyttää, ettei kenenkään tarvitse hävetä sitä miltä näyttää - oli arpia, roikkuvaa nahkaa tai ei kumpaakaan. Me ollaan upeita ja ainutlaatuisen ihania kaikki!

    https://millamainen.blogspot.fi/2017/11/vuosi-sektion-jalkeen-vatsa-edelleen.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla myös tällaista!

      Eikä todellakaan tarvitse hävetä itseään vaikka kroppa näyttäisi miltä! Mutta jotenkin useasti kuulee ja näkee tekstejä siitä kun mollataan niitä kenellä ei ole arpia, se on varmaan kateellisuutta mutta en itsekään ketään ala mollaamaan sen takia miltä kroppa näyttää!

      Poista

Kommentit ovat elämän suola :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan