Slider

ÄITI NIMELTÄ JÄÄRÄ

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Oletteko koskaan miettineet sitä miten kaikki juurtaa omasta lapsuudesta? Jos ette niin itse olen ainakin huomannut yhden ( jos toisenkin ) ärsyttävän tavan jonka olen oppinut omasta lapsuudesta. Se ei ainakaan helpota parisuhdetta tai ystäväsuhteita, välillä on jopa todella haastavaa olla oma itsensä vaikka haluaisikin jotain muuta. 


Olen aina oikeassa

Jos en minä niin ainakin joku muu. Intän ja jankkaan koska olenhan minä nyt oikeassa, varsinkin kun on kyse jostakin remottiasioista. Hyvä on jankata sellaisesta asiasta josta ei ole paskan vertaa tietoa, mutta kunhan nyt on joku kauhea tarve. Todella ärsyttävää, eikö? Itse ainakin tiedostan tämän ja koittanut oppia tästä typerästä tavasta eroon. 

Jos jankkaa saa kaiken periksi

Jos en saa ostaa uutta mattoa niin kyllä sitten jankkaan niin kauan ettei toinen osapuoli enää jaksa kuunnella vaan sanoo siihen sitten vain että osta, ihan sama. Tämäkin opittu tapa on ihan syvältä, mutta toisaalta sitten saa kaiken kun jankkaa, eiku... miten se nyt menikään. Saa periksi tai ei, niin toisella osapuolella menee totaalisesti hermot tähän. Koska ei ole vaihtoehtoa kuin antaa periksi koska muuten minusta tulee uhmakas lapsi, joka heittäytyy lattialle huutamaan kun ei saa periksi. 


Miten tehdä toisin ettei lapsi opi näin?

Myönnän välillä että tukassa kasvaa harmaita hiuksia ja sitten... kröhöm... teepannussa pihisee, kun ei halua antaa omalle lapselle periksi. Tässä kohtaan tietysti pääsisi helpommin kun antaisi periksi.



Omistatko itse tällaisia piirteitä jotka juurtavat lapsuuteesi?

Seuraa meitä myös Instagramissa

5 kommenttia:

  1. Aivan varmasti, mutta vielä ne eivät lapsen suhteen ole ehkä niin selkeästi pinnalla, että niitä itse tunnistaisi :D Mutta kyllähän se totta on, että lapsuudessa koetut ja opitut asiat kantaa vielä aikuisenakin - onneksi oma lapsuuteni oli varsin onnellinen ja tasapainoinen :)

    VastaaPoista
  2. No joo, olen aina ollut vahvojen naisten ympäröimänä ja siksi parisuhde on minun kompastus. Pärjään yksin, en tarvitse siihen kumppania säheltämään.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa niin tutulta! Toisaalta olen kyllä huomannut tässä iän myötä, että annan helpommin periksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se tulisi itsellenikin pian vastaan! :)

      Poista
  4. Jankkaaminen ja aina oikeassa oleminen on hieman helpottanut iän myötä. Nälkäisenä ja väsyneenä ei aina muista olevansa aikuinen...

    VastaaPoista

Kommentit ovat elämän suola :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan