Modernissa ja kiireisessä maailmassa tuntuu, että koko elämämme on käsikirjoitettu puolestamme: ensin kouluun, sitten jatko-opintoihin, sitten töihin, jossakin vaiheessa siinä sivussa ehkä naimisiinkin. Monelle perhe-elämästä haaveilevalle tämä kaava ei kuitenkaan sovi alkuunkaan, sillä siitä tuntuu puuttuvan yksi olennainen osa eli perheen perustaminen. Kun on jatkuvasti kiire kehittyä urapolulla tai kouluttautua työntekorobotiksi, niin missä välissä jää aikaa hankkia lapsia? Kun nykyisin yhteiskunta ei enää asetakaan paineita lapsen hankkimiselle, voiko käydä niin, että lasten hankkiminen jää kokonaan välistä tai siihen herätään aivan liian myöhään?
Lasten hankintaa lykätään ja valtio on pulassa
Nykyisin yhä useampi lykkää juuri edellä mainituista syistä lasten hankintaa pitkälle hamaan tulevaisuuteen. Tuntuu, että lapsi ei oikein sovi mihinkään elämäntilanteeseen. Opiskelujen ohella ei ole rahkeita hoitaa lasta taloudellisesti, ja töiden aikana lapselle ei tunnu olevan aikaa ja lapsen saaminen tuntuu romuttavan urapolulla etenemisen. Ajatellaan, että sen aika tulee joskus myöhemmin. Surullisen moni kuitenkin herää siihen vasta turhan myöhään, lähempänä neljääkymmentä ikävuotta. Keski-iän kynnyksellä huomataankin, että kaikilla ympärillä on jo lapsia ja perheasiat kuosissa, mutta itseltä tämä elämä on vielä täysin kokematta. Tuolloin saatetaan ajatella, että nyt aika on sopiva sen kannalta, että rahallinen tilanne sallii lapsen hankkimisen ja urankaan vaarantumista ei enää tarvitse pelätä. Tuolloin biologia tulee kuitenkin usein vastaan. Jo 30 ikävuoden jälkeen naisen hedelmällisyys lähtee nimittäin rajuun laskuun, ja neljänkympin kynnyksellä saattaakin käydä niin, että vauvahaaveiden toteuttaminen ei enää onnistukaan niin helposti. Kaikkein ikävimmissä tapauksissa vauvahaaveille voi tuossa vaiheessa joutua sanomaan hyvästit kokonaan, jos oma keho ei lapsettomuushoitojenkaan jälkeen reagoi mitenkään. Onneksi tapoja tulla äidiksi on useampia, ja esimerkiksi adoptoiminen ja sijaisperheenä toimiminen onnistuu vielä tuolloinkin.
Mutta miten lapsihaaveiden lykkääminen vaikuttaa valtion tasolla? Lapsien määrä vähenee vuosi vuodelta, kun yhä useampi päätyy tarkoitukselliseen tai tahattomaan lapsettomuuteen. Tämä puolestaan aiheuttaa suurta epäsuhtaa valtion ikäjakaumassa ja aihettaa väkisinkin huolta tulevasta. Miten maamme pärjää tulevaisuudessa, jos väkilukumme laskee entisestään vieläkin pienemmäksi?